Suomea pidetään usein metallimusiikin maana. Harva tietää, että suomalaisartistit ovat maailman kärkikastia myös lo-fi Hiphop -genressä: melankolisessa, likaisessa, musadiggarien tekemässä biittimusassa. Tätä musiikin aaltoa edustavat Suomesta muun muassa Kupla, Tomppabeats ja Idealism

Suomen kuunnelluimmaksi artistiksi nousseella Kuplalla on yli kolme miljoonaa kuukausittaista kuuntelijaa Spotifyssa. Myös Tomppabeats ja Idealism kuuluvat tällä hetkellä striimatuimpien suomalaisartistien joukkoon ja ovat kummatkin pitäneet hallussaan kaikkein striimatuimman titteliä. Idealismillä on yli kaksi ja puoli miljoonalla kuukausittaista kuuntelijaa Spotifyssa, mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin metallijätti Nightwishillä tai pop-musiikin puolella kansainväliseen suosioon noussella Almalla. 

Kuva:  Lauri Achté (Kupla) ja hänen koiransa. (kuva Lauri Achté)

Taiteilijanimeä Kupla käyttävä 32 vuotias Lauri Achté on tehnyt musiikkia 7-vuotiaasta asti. Hänen ensimmäinen soittimensa oli piano, ja piano on edelleen keskeinen osa hänen musiikkiaan. Pianon ohella Achté soittaa myös muun muassa klarinettia.

“Mä keräilen kaikennäkösiä saksofoneja, kitaroita ja muita vempaimia ja niitä mä sitten äänitän akustisesti. Monet kysyy netissä, mistä mun pianojutut on sämplätty, mut niitähän ei oo vaan mä duunaan ne aina ite”.

Achté nuorena pianon ääressä (kuva Lauri Achté)

Achtén ensikosketus elektronisen musiikin tuotantoon tuli hänen serkultaan vuonna 1999, hänen ollessaan 10-vuotias. Hiphop -musiikki ja biitinteko alkoi tulla kuvioihin vuonna 2005. Musiikkia hän ei kuitenkaan virallisesti julkaissut ennen vuotta 2014, vaikka Kupla-käyttäjä syntyi Soundcloudiin muutama vuosi ennen ensi julkaisua.

Achté:lle inspiraatio voi lähteä mistä tahansa, hänelle tärkeintä on tehdä musiikkia päivittäin, edes pari tuntia. Hän ammentaa teemoja musiikkiinsa luonnosta ja sen parissa puuhastelemisestä. Hänen musiikkinsa on tuote hänen tunteistaan ja kokemuksistaan.

”Vaikka ei ois inspistä nii mä vaan istun alas ja alan soittaa.”

Inspiraationa toimii usein myös muiden musiikki: 

“Mä kans kuuntelen paljon musiikkia, en vaan hiphoppia vaan ihan klassisesta post-rokkiin ja sieltä r&b:hen. Oikeestaan ainoo genre, mitä en sinällään kuuntele on raskas metalli.”

Achté:lle tärkeintä musiikissa on vapauden tunne. Vaikka hänellä on tapana innostua asioista intensiivisesti muutamaksi kuukaudeksi ja sen jälkeen on musiikki säilynyt lapsuudesta asti.

“Siin tulee sellanen hurmostila, jossa sitä voi tehä tuntikausia putkeen sillee ,et unohtaa kaiken muun”.                 

Lassi Kotamäen (Idealism)  ottama kuva itsestään. (kuva: Lassi Kotamäki)

23-vuotias Lassi Kotamäki eli Idealism asuu parhaillaan etelä-Ranskassa ja nimittää itseään “ex-opiskelijaksi”. 

“Millos mä aloitinkaan musan tekemisen, oiskohan ollu rippikoulu aikoihin kun olin 15 tai 16 vuotias,” Kotamäki pohtii.

Ensimmäisen julkaisunsa Rainy Evening Kotamäki julkaisi vuonna 2016 striimauspalvelu Soundcloudissa. Hänen musiikkiaan inspiroivat melankolian tunne, toisten tekemä musiikki sekä valokuvaus. 

“Valokuvaus ja kuvat on mulle iso inspiraation lähde, ja koetan tehdä musiikkia, joka sopii yhteen sellaisten kuvien kanssa, joista tykkään. Tykkään esimerkiks TA-KU:n, entisen muusikon ja nykyisen valokuvaajan kuvista, se duunaa siistii matskuu filmille. Sit on käyttäjä Neighbourpic instagramissa ja myös yks mun ystävä Ahraun Japanista inspiroi mua tosi paljon.”

lassi Kotamäen(Idealism) omakuva (Kuva: Lassi Kotamäki)

Kotamäki myös kuvaa ja editoi videoita itse.

“Musta on siistiä yhdistää oma musiikki ja visuaalinen näkemys. Editoin paljon videoita, teen 3D-animaatioita ja graafisia töitä. Tää mahdollistaa myös sen, että koko Idealism-projekti voi olla täysin mun luoma ja sellainen, kuin mä haluan.”

Tomppabeats eli Tomi Lahtinen on julkaissut musiikkia myös nimillä Casshiss ja Monotonisuus. Hän on ollut aktiivinen Soundcloudissa vuodesta 2013, aivan lo-fi -aallon alkuajoista. Hän kuvailee musiikkinsa genreä slacker-beatiksi vaikka painottaa, ettei usko musiikkinsa kuuluvan mihinkään tiettyyn laatikkoon.

Tomi Lahtinen (Tomppabeats)  Studiossaan (Kuva: Iivari Mikkonen)

“Kun mä rupesin duunaa musaa 2013-2014 internetissä ja Soundcloudissa, oli siel vaa tälläne biittiskene. Sillä ei ollu oikeen mitään nimeä sillon, eikä kukaan meistä tienny, miks sitä kutsuu, se oli vaa biittimusaa. Me sämplättii kaikkee, mist digattiin, ja sit joku vaan keksi sille nimen ”lo-fi”, varmaan siks, et sitä [musiikkia] duunattiin yleensä himas ja siit duunattiin yleensä aika ”likasta”. Ite en tiiä tykkäänkö siitä, et pitää kategorisoida, et duunaa ”lo-fi:ta”.”

“Mä haen inspiraatiota kuuntelemalla musaa ja koettamalla löytää uusii artistei päivittäin. Ei vain sen takia, et etsisin sämplei, vaan löytääkseni ideoita ja tunteita. Sen lisäks mua inspiroi ihan vaan mun elämä, mun frendit ja perhe, maalaaminen ja kaunis sää tiedätsä, tää kaupunki ja kaikki tämmöset. “

Lahtinen kertoo tekevänsä musiikkiaan ensisijaisesti itseään varten. 

“Mulle se on tavallaan tietynlaista terapiaa, must ei vaa tunnu normaalilta, jos ei oo tehny musaa pariin päivään. Mut samaan aikaan mun musa on ihan kaikille, ketkä sitä vaa haluu kuunnella. Se vaan elelee ympäri maailmaa pienis taskuissa. Mun musas ei oo mitään kieltä, se on vaan rytmiä ja harmoniaa, siks kuka tahansa voi löytää siihen samaistumispinnan.”

Lo-fi -ilmiön kasvamista ovat edistäneet Youtube-kanavat, jotka striimaavat musiikkia radion tapaan ympäri vuorokauden. Kanavat ovat auttaneet myös Kotamäen (Idealism) uraa eteenpäin. Ne on tietenkin auttanut artisteja ja niille pääseminen on iso juttu monelle. Ne on kuitenkin uusi juttu, mulla kävi tsägä, että aloin saada suosiota jo ennen lo-fi -kanavia, ja ne sen jälkeen buustasivat suosiota 2016-2017. Kanavat “Chillhop” ja “Chilledcow” (nykyinen “Lofi Girl)” tuli 2017, ja siitä lähti hirveä buumi”, Kotamäki toteaa.

Kuvakaappaus “Lofi Girl”:n youtube kanavasta Lofi Girl hahmon on luonut taiteilija Juan Pablo Machado

Yleensä striimien titteleissä lukee jotain sen kaltaista kuin  ”Chill beats to study and relax to”. Kotamäki tai Lahtinen eivät kuitenkaan aloittaneet musiikin tekoa tehdäkseen taustamusiikkia.

“Helpointa on sanoa, että mun musa on melankolista, rauhallista ja nostalgista. Pääpointtina on, että kuuntelija tekee oman yhteyden musiikkiin, joka herättää hyvän, ehkä vähän haikean tunteen. Ei niinkään, että tää musiikki laitetaan soimaan taustalle samalla kun opiskellaan, Kotamäki kertoo.

Kupla, Idealism ja Tomppabeats nettoavat miljoonittain kuunteluita Spotifyssä.

Vaikka Lahtinen, Kotamäki ja Achté nettoavat miljoonakuunteluja kansainvälisesti, ei heistä puhuta juurikaan Suomessa. Suurin yleisö heidän edustamalleen biittimusiikille löytyy Amerikan rannikoilta.

“Jenkit on mistä tää saundi on lähtöisin, et tavallaan, kun tuun sinne keikalle, en tuo mitään uutta, vaan oman versioni siitä ,mitä siellä on duunattu jo vuosikymmeniä”, kertoo Lahtinen eli Tomppabeats. 

“Jenkit on selkeesti ykkönen, noin 40 prosenttia kaikista kuunteluista tulee jenkeistä. Japani on kans iso kuuntelijakunta, mut se on enemmän Applemusic:in puolella”, komppaa Kupla eli Lauri Achté.

Kuvia Tomppabeatsin studiosta (Kuvat: Iivari Mikkonen)

Lahtisen asunto on täynnä musiikkia ja siihen liittyviä taideteoksia. Hänen studionurkkansa yläpuolella roikkuu valtava Sun-Ra:n keikkajuliste ja eteisestä löytyy muun muassa Madvillainin kulttistatuksen saaneen Madvillainy-levyn juliste sekä rap-artisti Quasimotoa esittävä maalaus. Hyllyt pursuavat vinyylejä ja kasetteja ja kesken haastattelun kävi postimies ovella tuomassa pienen syntetisaattorin. Lahtinen on vahvasti perillä musiikkinsa juurista.

“Biittimusa on lähtösin hiphopista, eli sitä on ollu pitkään jo kasarilta, tää ei oo mikää uus juttu. Tätä musaa on aina ollu ja oman aikansa junnut on löytänyt tän ja laittanut oman spinninsä, mikä on vitun siistiä. Must tuntuu, et moni nimi jää yleensä mainitsematta, kun mediassa kerrotaan tyypeistä, jotka on kantanu tätä saundii harteillaan. Musta se on väärin. “

“Suosittelen kaikille, jotka on uusii tälle musalle menemään Soundcloudiin ja ettimään sieltä musaa. Voitte vaik mennä kattoo, ketä mä seuraan siel. Saundis on tosi iso ero, ku kattoo mitä tehtiin viis vuotta sitten versus mitä nykyään loopataan spotifyssä”.

LauriAchté kuvailee lo-fi:n juuria samalla tavalla. Hän oli tehnyt musiikkiaan pitkään ennen kun termi lo-fi alkoi ensikertaa nostaa päätään.

“Mähän oon duunannu musaa, biittei ja hiphoppia  jostain 2004-05 paikkeilta. Siit meni sit kymmen vuotta, et tuli tää lo-fi -ilmiö. Mä tykkäsin kuunnella instrumentaaleja tosi paljon ja mietin pitkään, et se ois siistiä jos niihin keskityttäis. Yleensä hiphop-biitit oli aina rapin tai r’n’b:n yhteydessä. Sitten kun tuli tää lo-fi mä päätin nappaa siitä kiinni, koska tajusin et hei, mähän oon tehny tätä koht kymmenen vuotta ja nyt jengiä kiinnostaa. Toi termi lo-fi, mä törmäsin siihen kans ekan kerran 2015 loppupuolella soundcloudissa, sehän oli sillon aika erikuulosta kun mitä se on nykyään. Sehän on kehittyny aika paljon tässä viiden vuoden aikana, et se oli silloin paljon tuhnusempaa ja sellasta oikeesti ”lo-fia” (“low fidelity” suomentuu helpoimmin kehnoksi laaduksi). Mä näkisin et tää [lo-fi] on jollain tavalla nostalgiaa ysäri-hiphoppiin. J Dilla, Madlib ja Nujabes nimetään usein inspiraationa, ja sieltähän se tulee. On jännää ja mielenkiintoista miettiä, miks se on noussu esiin just nytten.”

Tomppabeats laati tätä artikkelia varten Soundcloud-soittolistan, jonka avulla on helppo päästä sisään biittimusiikin maailmaan.

Katso se tästä

Katso Tomppabeatsin haastattelu Kaupunki-TV:ltä :