Metallican ura on ollut pitkä. (KUVA:Wikipedia)

Amerikkalaisyhtye on todistanut, ettei se pelkää ottaa riskejä. 

Metallica on tehnyt asiat pitkään omalla tyylillään. Rumpali Lars Ulrichin ja bändin nokkamies James Hetfieldin käynnistämä, Kaliforniasta alkanut ja nyt lähes neljäkymmentä vuotta kestänyt matka on jättänyt jälkensä populaarikulttuurin pysyvästi. Heidän vuonna 1983 julkaisema albumi ´Kill ´em all´ sai vaarallisilla riffeillään sekä metalli- että punkkarinuoret pukemaan tiukat farkut ja valkoiset tennarit jalkaansa ja kapinoimaan yhdessä vanhempiaan vastaan. 

Hiljattain Hämeenlinnassakin vieraillut yhtye on kuitenkin muuttunut paljon noista ajoista. Nyt ylväästi harmaantunut, mutta vuosien kuluttama nelikko tuntuu vain liukuvan vaihde vapaalla kohti eläkepäiviä, uusien sekä vanhojen fanien ja tuoreiden lämppäribändien kuten Ghostin ja Greta Van Fleetin saattelemana.

Jenkkiläinen pumppu on ollut usein rajun arvostelun kohteena ja kriitikoiden sylkykuppina, musiikillisten päätöstensä takia. Jo pelkästään Ulrich on saanut heikkona pidetystä työskentelystään kritiikkiä enemmän, kuin lähes kaikki muut metallirumpalit yhteensä. 

Keskustelin taannoin ystäväni kanssa asiasta ja tulimme yhteistuumiin päätökseen, että ehkäpä juuri yhtyeen tekemät virheet tekevät siitä niin ainutlaatuisen.

Metallica tullaan aina muistamaan suurista kappaleista, kuten ´One` ja `Fade into black` sekä julmista bassolinjoista ja hurjista kitarasooloista, mutta ikimuistoisin osa ryhmää vaikuttaa olevan uskallus tehdä asioita, joita muut yhtyeet eivät ikinä edes harkitsisi.  

Rocklegenda Lou Reedin kanssa tehty yhteislevy `Lulu` on todennäköisesti bändin hudeista tunnetuin. Jo edesmenneen Reedin viimeiseksi jäänyt teos näytti paperilla rock- ja metallimusiikin merkkiteokselta, mutta jäi epäselväksi sotkuksi, joka sai fanit raivoihinsa.

Sama tapahtui muutamaa vuotta aikaisemmin, kun metallikansa odotti vesi kielellä Metallican comeback-albumia ´St.Anger´, mutta saikin levyllisen pannuilta kuulostavia rumpuraitoja, joita säesti pohjamutiin asti viritetyt kitarat.

Joskus Metallican huonot päätökset ovat myös ulottunut itse musiikin ulkopuolelle. Esimerkkinä toimikoon vaikkapa yhtyeen päätös tehdä jokaiselle vuonna 2016 julkaistun levyn `Hardwired… to Self-Destruct´- albumin kappaleelle oma musiikkivideo. Tuloksena oli 12 videopätkää, joista vain muutamaan sisältöön oli käytetty päänvaivaa, suurimman osan ollessa vain turhanpäiväistä bändin yhteissoiton kuvaamista.

Esimerkkejä on lukuisia, ja juuri se minua bändissä viehättää. Metallica tuntuu onnistuvan epäonnistuessaankin. He ovat vuosien ajan näyttäneet muille bändeille esimerkkiä, kuinka ottaa luovia riskejä, ja kuinka nousta takaisin ylös sen jälkeen, kun musiikkimaailma on tallonut heidät maahan.

Metallica jatkaa lentoaan asenteella, jonka vain harva bändi uskaltaa ottaa omakseen.