Tunnelma Kulttuuritehdas Siihtalassa on odottava ja jännittynyt – on koittanut se hetki, jossa viisikymmentähenkisen työryhmän pitkä odotus kulminoituu, kun alun perin keväälle ajoitettu esitys on toteutumassa sellaisella energialla ja voimalla, mitä vain puolen vuoden epätietoisuudessa ja ahdistuksessa syntynyt odotus voi purkautuessaan tuottaa.
Toisaalta tunnelmaa luo myös se, että edessä on kaksi viimeistä esitystä – siis ne kaikista voimakkaimmat esitykset, jossa ei säästellä eikä jarrutella. Nyt annetaan mennä niin, että kaikki – yleisö ja tekijät itse – haukkovat henkeään esityksen jälkeen.
Speksi on opiskelijavoimin ja talkootyöllä toteutettua musiikkiteatteria, joka sai Joensuussa alkunsa vuonna 2014. Siitä hetkestä lähtien perustettiin musiikkiteatteriyhdistys, jonka kantava ajatus on ollut tuottaa laadukkainta ja viihteellisintä musiikkiteatteria koko kaupungissa. Tämä ei kuitenkaan ole mitä tahansa musiikkiteatteria, vaan yleisöä osallistavaa ja improvisaatioon pohjautuvaa hauskuutusta, joka takaa sumeilematonta viihdettä kaikille, jotka Kulttuuritehdas Siihtalan loppuunmyytyihin esityksiin ovat liput ostaneet.
Astun sisään Siihtalan ovesta klo 12. Päivän esitys on alkamassa vasta neljän tunnin päästä ja tämä aika on pyhitetty esiintyjien ja työryhmän valmistautumiseen ja keskittymiseen. Ilmassa on kaikki onnistuneen teatteri-illan elementit jo nyt: valoteknikko testailee valojaan ja savukoneita. Lava näyttää jo tässä vaiheessa siltä, että teatterin taika on hiipinyt kuin varkain salin seinistä ja vallannut koko tilan, kumeasti ilmassa väristen. Työryhmäläiset huikkailevat toisilleen kineesioteipistä, tanssimaton roudaamisesta, toisen puoliajan aloittavan biisin soundcheckistä ja maskiajoista.
Teatterin aikatauluista vastaava henkilö eli järjestäjä Nuuti Hyppönen on vastuussa siitä, että jokainen työryhmän jäsen tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Hänelle työryhmässä mukana oleminen tarjoaa uusia kokemuksia.
– Omassa elämässäni olen hajamielisempi aikataulujen suhteen ja meinaan myöhästyä joka paikasta, naurahtaa Hyppönen.
– Speksissä pääsen toteuttamaan itseäni tavalla joka ei ole mahdollista muualla. Järjestäjän työ on yllättävän antoisaa ja pidän yhteistä työtä suuressa arvossa, jatkaa Hyppönen.
Maskeeraajan penkkiin istuutuminen on kuin istuisi koneeseen, joka siirtää ihmisen arkisesta todellisuudesta teatteritodellisuuteen. Tuntia ennen esitystä koko työryhmä on tullut koneesta ulos samaan todellisuuteen ja ilmassa väreillyt teatterin taika laskeutuu kaikkien ylle kuin pehmeä painepeitto, joka ei jätä ketään ulkopuolelle. Työryhmän jäsenet katsovat toisiaan silmiin. Kaikki on melkein valmista päivän taianomaista esitystä varten. Lavalle muodostuu iso rinki ihmisistä ja mikä kummallisinta, on hiljaista.
”Pietään hauskoo”, toteaa bändin kitaristi Martti Koljonen, kuten hän on todennut ennen jokaista esitystä. Työryhmä räjähtää raikuviin hurraa-huutoihin.
Hurraa-huutojen jäädessä kaikumaan saliin ja teatterin käytäville, työryhmä vetäytyy omille paikoille odottamaan esityksen alkua. Yleisö päästetään saliin ja viiden minuutin kuohunan jälkeen salin valtaa hiljaisuus ja pimeys.
Taianomainen hetki, jossa kaikki on hetken pysähtynyt.
Ilkka Marttinen
