Jo ajatus siitä, että yleisissä tiloissa kaikilla on yllään suun ja nenän peittävä maski, olisi kaksi vuotta sitten kuulostanut hurjalta. Nyt maskit ovat jokapäiväistä arkeamme. Ainakin osalle meistä.
Kauppakeskus Itiksessä on ollut maaliskuun alusta lähtien maskipakko. Tai ainakin melkein pakko. Kyseessä on oikeastaan erittäin vahva suositus, sillä Suomen lain mukaan pakkoa ei voi määrätä. Kauppakeskuksissa käyminen on kokonaisuudessaan suositeltavaa vain tarpeellisista syistä eikä sinne saa jäädä viettämään aikaa huvikseen.
Itiksessä jaetaan maskeja maskittomille. Lähtökohtana on tietenkin, että kaikki tulisivat sinne valmiiksi maski päällä. Tästä huolimatta kauppakeskuksessa näkee runsaasti ihmisiä, joilla ei maskia ole.
Rajoituksia kiristetään jatkuvasti, koska tulosta ei synny. Monet eivät noudata edes pienimpiä rajoituksia. Maskisuosituksesta piti Itiksessäkin siirtyä maskipakkoon, kun suositusta ei noudatettu. Toki on myös terveyssyitä, joiden vuoksi maskin käyttö ei kaikille sovi, mutta vaihtoehtona siihenkin löytyy esimerkiksi visiiri.
Näyttäisi siltä, että maskipakkokaan ei maskin käyttöön aina rohkaise. Näin Itiksessä, kuinka eräs maskiton ihminen ei suostunut ottamaan maskia maskien jakajalta, vaikka jakaja muistutti maskipakosta kauppakeskuksessa moneen otteeseen. Maskiton vain nauroi asialle ja jatkoi matkaansa pysähtymättä.
Välinpitämättömyys on harmillista. Yhteisten sääntöjen rikkominen vain siksi, ettei yksinkertaisesti kiinnosta, tuntuu todella kurjalta.
Rajoituksia yritetään jatkuvasti laajentaa, hallitus alkoi jo valmistella liikkumisrajoituksiakin. Mitä suuremmiksi rajoitukset käyvät, sitä enemmän ne vaikuttavat ihmisten elämään. Jotain on silti tehtävä, että tartuntojen leviäminen saataisiin kuriin ja ettei kurimus ainakaan pahene tämänhetkisestä. Koronavirus on muuttanut maailmaa jo vuoden ajan, eikä ulospääsyä kriisistä ole vieläkään löytynyt.
On suorastaan ihmeellistä, että edes simppeleitä pieniä tekoja ei tehdä. Kaikki voivat auttaa jo sillä, että päättävät välittää enemmän. Maskin tai visiirin pitäminen on kuitenkin loppupeleissä aika pieni teko yhteisen hyvän eteen.
Kuva: Laura Pakkanen
