Vuoden 2024 presidentinvaalit kolkuttelevat jo kohta ovella. Keskustelu presidentti Sauli Niinistön seuraajasta on jo alkanut kiivaana. Spekulaatiot tasavallan seuraavasta presidentistä ovat saaneet lisää pontta tehdyistä mielipidemittauksista. Puolueiden presidenttiehdokkaita ei luonnollisestikaan ole vielä valittu. Herkullisen alkukauttauksen tämänhetkiseen tilanteeseen toi viime viikolla julkaistu Helsingin Sanomien mielipidemittaus Suomen seuraavasta presidentistä.
Sauli Niinistö on ollut suosittu presidentti ja hän on pystynyt yhdistämään kansaa koronapandemian keskellä rauhallisella otteellaan. Saulista onkin muotoutunut eräänlainen isällinen hahmo. Hänen läsnäoloaan kaivataan ja perhe- elämää seurataan. Onpahan hänen lemmikkinsäkin tullut osaksi suomalaisten kahvipöytäkeskusteluja. Hänen presidenttikausiaan ovat varjostaneet erilaiset globaalit kriisit, jotka ovat tehneet presidentin kausista haasteellisia. ”Kriisien putken ” aloitti Krimin kriisi vuonna 2014, jota seurasi sittemmin Etelä-Euroopan talouskriisi ja nyt viimeisimpänä korona-aika.
Vaikka presidentti pääsääntöisesti johtaakin ulkopolitiikkaa, on maan sisäisissäkin asioissa ollut varmasti tarpeeksi yhdelle miehelle. Presidentin seuraaja saa varmasti isot saappaat täytettäväksi. Kansan laajan luottamuksen saaminen taakseen vaatii paljon tämänhetkisessä vastakkainasettelun ajassa.
Mutta seuraavaan presidenttiimme. Kärkikolmikon gallupissa muodostivat Olli Rehn, Pekka Haavisto ja nykyinen pääministerimme Sanna Marin. Gallupiin vastanneista eniten ääniä sai Olli Rehn 16 prosenttiyksikköä. Haaviston ja Marinin jäädessä molemmat 11 prosenttiyksikköön vastanneista.
Uskon vakaasti henkilökohtaisesti, että joku tästä kolmen koplasta löytääkin itsensä vuonna 2024 muuttokuorman keskeltä Mäntyniemen kallioiselta tontilta.
Olli Rehn on antanut omat kannuksensa johtamalla mallikkaasti EU:n talouskomissaarina, sekä tietenkin viimeisenä Suomen pankin pääjohtajana. Talousasioiden hoidossa Olli olisi varmasti paras vaihtoehto näistä kolmesta. Myös varmasti vahvojen kontaktien omaaminen EU:ssa voidaan katsoa positiiviseksi asiaksi.
Sanna Marinin kautta pääministerinä varjostanut korona-aika on tehnyt hänestä hyvän ja luotettavan kriisijohtajan. Tätä piirrettä varmasti arvostetaan myös varmasti ”helpommissa ” ulkopolitiikkaan painottuvissa työtehtävissä.
Pekka Haavisto omaa rautaisen pitkän linjan ulkopoliittisen kokemuksen, joka varmasti hyödyttäisi presidentillisiä tehtäviä. Haavisto kykenee puhuttelemaan myös vähemmistöjä, jotka eivät aina välttämättä ole saaneet ääntänsä kuuluviin.
Tässä siis vain kolme eniten ääniä saanutta, koska koen heidät myös vahvimmiksi ehdokkaiksi Mäntyniemen pesänjakajiksi tämän hetken poliittisella temmellyskentällä. Tietenkin mitä vain voi vielä tapahtua. Myöskään kolmen koplan omia tuntoja haluamisesta presidentillisiin saappaisiin ei vielä ole.
Mutta onneksi Paavoa voi aina kysyä.
