Kuumia sinkkuja, kauniita rantoja ja petollista viettelyä. Vähäpukuiset, seksikkäät naiset kohtaavat unelmiensa rantaleijonat satumaisissa kohteissa. Temptation Island, Love Island sekä Paratiisihotelli vievät katsojan mukanaan kuumien tunteiden ja kosteiden öiden värittämiin seikkailuihin. Samalla nämä tosi-tv-sarjat aliarvioivat katsojien älykkyyden ja vaatimustason. Samaan aikaan, kun Syyriassa kuohuu, Turkissa loukataan ihmisoikeuksia, ja Trump käyttäytyy kuin olisi metamfetamiini höyryissä, tv-ruuduista syötetään kuvaa pinnallisista ja huomionhakuisista oman elämänsä amanda harkimolta.

Eikö uutisten ja ajankohtaisohjelmien tulisi täyttää tv-kanavien tai mediakirjastojen tarjonta?

Ei näköjään. Kanavapakettien ohjelmisto on pullollaan tosi-tv ohjelmia, jotka antava vääristyneen kuvan terveestä parisuhteesta. Ihastuminen ja kiintyminen toiseen esitetään pelinä, jossa kieroin ja nerokkain pelaaja saa mieluisan kumppanin – kunnes sitten haluaa vaihtaa tämän uuteen hemaisevampaan pelaajaan. Tunteilla leikkiminen ja seksuaalinen painostus ovat sallittuja. Rakastuminen on pinnallinen tv-kameroiden edessä tapahtuva operaatio, johon vaaditaan viikkojen eristys luksus saarella, sopiva päiväkänni sekä muutaman minuutin juttutuokio elämän haaveista.

On vaikeaa päättää pitäisikö tosi-tv sarjoihin osallistujia halveksia vai sääliä. Heidän oman egonsa ympärillä pyörivä maailmankuva näyttäytyy naurettavan pinnallisena, luoden heistä naiiveja median huoria. Toisaalta heidän julkista sekoiluaan tulee säälineeksi, kun ajattelee, että heidät todennäköisesti tullaan tunnistamaan kadulla ja muistamaan pitkään pintaliitojulkkiksina, huomionhakuisina lapsina.

Toisaalta mediakoneisto käyttää myös hyväksi julkisuuteen pyrkiviä nuoria aikuisia. Paras tapa omien parisuhdeongelmien käsittelyyn ei ole käydä pariterapiassa tv-katsojien edessä; jotkut asiat on hyvä jättää suljettujen ovien taakse. Sama pätee kumppanin pettämiseen ja halveksumiseen, entisten kumppanien mustamaalaamiseen sekä oman mielipahansa purkamiseen. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä ruutuun tallentuvien tekojensa seurauksia ja saavat kärsiä niistä jälkeenpäin.

Voidaan esimerkiksi pohtia, muistetaanko Amanda Harkimo paremmin sitaateistaan, vai silikoni-implanteistaan? Tunteeko suuri yleisö Martina Aitolehden aktiivisesta triathlon kilpailemisesta vai suhteestaan Esko Eerikäiseen? Tosi-tv-sarjat vievät huomion väistämättä ihmisten puheista heidän tekoihinsa, parisuhteeseensa sekä ulkonäköön. Onnellinen tavallinen parisuhde ja luomu vartalo eivät ole mediaseksikkäitä – eivät ainakaan suuren yleisön mielestä, koska katsojaluvut määrittelevät ohjelmatarjonnan.

Toki täytyy muistaa, että reality-sarjat ovat yleistyneet viihdearvonsa takia. Sarja, joka saa korkeimmat katsojaluvut esitetään pisimpään. Rakkaus, seksi, konfliktit, riidat, draamat ja odottamattomat käänteet kiinnostavat ihmisiä. Paratiisihotellin kaltaiset sarjat tarjoavat ihmisille hetken päästä irti arjesta ja kohdata jonkun toisen absurdi todellisuus. Siitä ei tosin ole varmuutta, että kummasta pitäisi olla enemmän huolissaan: siitä, että media suostuu markkinoiden orjana tuottamaan suoranaista paskaa vai siitä, että ihmiset haluavat katsoa tätä paskaa – ja vielä maksavat siitä.

Tietynasteinen omanarvontunne ja ammattiylpeys luulisi löytyvän Temptation Islandin, Love Islandin tai Paratiisihotellin tekijöiden sydämestä. Luulisi, ettei toisten ihmisten saattaminen naurunalaiseksi ja avoimen kritiikin kohteeksi voisi tuoda tyydytystä. Toisaalta, jotkut tekevät työtään rahasta, kun toiset taas kutsumuksesta – niiden välillä on Mariaanien hautaakin syvempi kuilu.

Mikä siis saa ihmiset katsomaan toisten flirttailua, kähmimistä ja kännisekoilua? Miksi toisten parisuhde ja intiimit kokemukset halutaan nähdä ruudusta? Uteliaisuus vaikuttaa ihmisyyden perisynniltä, muttei sekään selitä asiaa. Tavallaan olemme niin perverssejä, että haluamme nähdä pettämistä, juonitteluja sekä alastomuutta kotisohvaltamme. Ehkä realitysarjojen tekijät eivät olekaan niitä, joita pitäisi halveksia ja sääliä, vaan huomio tulisi kohdistaa meihin katsojiin.

Mikä suomalaista tv-katsojaa vaivaa? Miksi hän on kiinnostuneempi tuntemattoman ihmisen potentiaalisista petipuuhista, kuin oman makuuhuoneensa lemmenpesästä? En ole varma haluanko tietää edes vastausta kysymyksiin, sillä en ole valmis tunnustamaan perjantai-illan fetissiäni: margherita-pizzaa ja tempparimaratonia.

Margit Marjokivi