Imetys on henkilökohtainen asia. Kuva: Henriikka Krogars

Kansainvälinen imetysviikko loppui viime viikolla. Seurasin sitä mielenkiinnolla, sillä imetys on aihe, joka antaa luvan tavantallaajalle määrittää hyvä äitiys.

En tiedä, kuinka huono äiti olen, kun prioriteettini on ollut ruokkia lapseni ja rakastaa häntä. En ole pystynyt tarjoamaan pelkkää rintamaitoa.

Olenko siis epäonnistunut äitinä?

Tiistaina 1.10.2019 Vauva-lehti julkaisi haastattelun Rita Niemestä, joka on Imetyksen tuki -yhdistyksen mediapersoona. Hänen tehtävänään on nostaa imetystä mediakeskusteluun. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on madaltaa julki-imetykseen liittyviä tabuja, ja siinä hän on mielestäni onnistunut.

Rita Niemi synnytti kohun kertomalla helpotuksestaan, kun hänen anoppinsa oli tarjonnut äidinmaidonkorviketta vauvalle. Yleisö tyrmistyi, koska imetystukijärjestön edustaja iloitsi vauvansa pulloruokinnasta.  Rita Niemi oli ymmärtänyt, että lapsen ravinnon saanti ja äidin mielenterveys ovat tärkeämpiä kuin imetysvouhotus. Hän myönsi siis julkisesti imetyksen rinnalla tarjoavansa lapselleen korviketta, eikä tämä miellyttänyt kaikkia. WHO:n täysimetyksen kriteerit eivät salli yhtäkään tippaa muuta kuin äidin omaa maitoa. 

Silmissäni Rita Niemi on onnistunut imetyksen mediapersoona, koska hän tuo mukanaan keskusteluun inhimillisyyden. Olemme vain ihmisiä, ja äidiksi tuleminen ei ole helppoa.

Miksi ihmiset tuomitsevat Rita Niemen? Tiedän, että rintamaito on parasta, mitä lapselle voi antaa. Tärkeintä kuitenkin on, että lapsi saa ruokaa, vai mitä? Jos täysimetys ei jostain syystä onnistu, pulloruokinta on erinomainen ratkaisu. Jos äiti on onneton ja ahdistunut, vauva ei voi olla onnellinen. 

Muistan sen häpeän tunteen, jonka koin, kun annoin julkisesti lapselleni korviketta. Miksi ruoskin itseäni? Pelkäsin muiden tuomiota, joten tuomitsin itse itseni.

Olen imettänyt kahta lastani lähes yhdeksän kuukautta. Olen rauhoittanut lapseni julkisesti imettämällä monta kertaa, mutta silti tarjonnut välillä korviketta. Korvikkeen vuoksi koen epäonnistuneeni äitinä.

Imetys on intiimi ja henkilökohtainen asia. Siihen voi itse vaikuttaa, mutta silti moni epäonnistuu. Äidinmaito on ilmaista ja ravintorikasta kultaa, joka antaa lapselle parhaan mahdollisen bakteerikannan heti alatiesynnytyksen jälkeen. Tästä huolimatta jokaisella naisella on oikeus itse päättää, kuinka lapsensa ruokkii.

Lopetetaan syyllistäminen ja kehutaan onnistumisesta. Miksi puuttua pelkkiin epäonnistumisiin? Onko joka lajissa kilpailtava ja oltava muita parempi? Voisimmeko jättää äitikilpailut vähemmälle ja keskittyä äitinä olemiseen.

Henriikka Krogars