Suomella on ongelma, joka ei saa tarpeeksi huomiota mediassa. Suomea piinaa ylisukupolvisuus, eli paha olo joka siirtyy sukupolvelta toiselle.
Ihmisten tulisi pyrkiä olemaan muutos ja haastaa suomalaisuuteen “juurtunutta” ajattelua, johon suuri osa suomalaisista on kasvatettu, että tunteet pidetään sisällä ja niistä ei puhuta.
Yksi syy tähän on mielestäni se, että sotien jälkeen ei ole osattu auttaa riittävällä tasolla ihmisiä selviämään sodan aiheuttamista traumoista. Tästä johtuen ihmiset eivät ole osanneet tai saaneet apua käsitellä tunteitaan, joka on osasyy sille, mikä heijastuu sukupolvia myöhemmin tänäkin päivänä karuina lähisuhdeväkivaltatilastoina Suomessa.
Tunteista avoimemmin puhuminen on noussut viime vuosina enemmän ja enemmän pinnalle, joka on tietysti upea asia. Uskon ja toivon, että tämän avulla saadaan tulevaisuudessa Suomi voimaan entistä paremmin. Kenenkään ei tarvitse olla kopio vanhemmistaan, vaikka on vaikeampaa olla avoin ihminen tunteistaan, mikäli kotona vanhemmat eivät sitä ole olleet. Ihmisten tulisi mielestäni pyrkiä avoimuuteen ja sen merkityksestä tulisi puhua enemmän.
On jopa absurdia, että olemme samanaikaisesti YK:n 2018 vuoden raportin mukaan maailman “onnellisin” maa, mutta samalla myös suomalainen perheväkivalta on Euroopan toiseksi tappavin. Suomi on samalla myös Euroopan toiseksi vaarallisin paikka naiselle, jossa tilastojen mukaan naisista 47% on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen. Kenen mielestä näiden tilastojen pohjalta voidaan ajatella maamme olevan maailman onnellisin?
Olemme pisteessä, jossa täytyy tehdä konkreettisia muutoksia ihmisten hyvinvoinnin suhteen. Suomi saa jatkuvasti huomautuksia hälyttävästä lähisuhdeväkivaltatilanteesta. Amnesty ja YK nostavat säännöllisesti esiin Suomen lähisuhdeväkivaltatilastot ja riittämättömät tukipalvelut. Turvakotipaikkoja on lisätty, mutta niitä on edelleen puolet liian vähän tarpeeseen nähden.
Meistä jokainen voi miettiä, mitä onnellisuus tarkoittaa keskuudessamme, omasta mielestäni onnellisuuden yksi perusta on turvallisuus kotona. Suomi ajattelee monissa asioissa globaalisti, mutta elämme lokaalisti, joten olisi erittäin tärkeää puuttua myös maamme sisäisiin isoihin ongelmiin. Haluan päättää tämän kirjoitukseni muutamaan kysymykseen, jota jokaisen olisi hyvä pohtia.
Kuinka usein kohtaat kadulla kävellessäsi hymyileviä ihmisiä maailman “onnellisimmassa” maassa? Suomessa on turvallista kaduilla verrattuna moniin maihin, mutta mitä tapahtuu suljettujen kotiovien sisällä?
