Linna on kalustettu koulutuoleilla, punaisilla loosseilla ja vanhoilla esineillä, jotka kunnioittavat tilan henkeä. KUVA: EVELIINA TALVIOJA

Kun saari vaipuu talvihorrokseen, suomenlinnalaiset hengailevat Linna-baarissa.

Marraskuinen Suomenlinna. Noin 13 minuutin lauttamatkan päässä Helsingin kauppatorilta sijaitsee pakopaikka kaupungin melulta, mainostauluilta ja vilkkuvaloilta.

Jäistä tihkusadetta ei tosin voi paeta edes Suomenlinnaan. Onneksi Linna-baarissa minulle tarjotaan kuppi kahvia ja lämmin vastaanotto.

Kylmät pisarat nipistelevät poskiani, kun kuljen saaren pimeitä mukulakivikatuja. Pimeydestä loistaa vaalein jouluvaloin koristettu rakennus. Sen täytyy olla Linna-baari.

Valot ovat peräisin Vanhan Rauman puukaupungista. Yksi baarin neljästä omistajasta on kotoisin Raumalta ja hankkinut valonauhan seinustalle. Vanha Rauma ja Suomenlinna ovat molemmat UNESCO:n maailmanperintökohteita.

Astuessani sisään tiskin takaa minulle hymyilee Aarni Kivinen. Toisella puolella istuu sydämeltään suomenlinnalainen Stigu. Stigu asuu Ullanlinnassa ja vierailee Suomenlinnassa niin usein kuin mahdollista.

Baari on pieni, muttei ahdas. Kodikkuus tuntuu sen joka kolkassa. Baaritiskin kruunukynttilät lepattavat viinipulloissa, kattoa lävistävät vaaleat parrut, ja paikka huokuu historiaa.

Piano vartoo baarin nurkassa soittajiaan. KUVA: EVELIINA TALVIOJA

Aarni Kivinen, yksi Linna-baarin perustajista kertoo tilan olevan entinen jääkellari. Lattiassa näkyy yhä luukkuja, joihin elintarvikkeita varastoitiin. Tämän jälkeen se on toiminut varastona, saaren avovankilan ruokalana sekä viimeiset kymmenen vuotta kahvilana. Kahvilan lopetettua toimintansa reilu vuosi sitten tila vapautui, ja Aarni näki mahdollisuuden.

“Unelma baarin perustamisesta juuri Suomenlinnaan oli kytenyt minulla pitkään. Vapaan tilan ilmestyttyä se oli vihdoin mahdollista toteuttaa. Meitä oli neljä suomenlinnalaista kaverusta projektissa mukana, ja viime huhtikuussa baari oli pystyssä”, Aarni sanoo.

Jäätä säilöttiin kellarissa sahajauhojen alla, minkä ansiosta se säilyi sulamatta. KUVA: ELLA HAURA

Baarin juomavalikoimassa on panostettu lähituotteisiin. Viinin osalta tämä ei ole mahdollista, mitä Aarni harmittelee. Oluet ovat peräisin Suomenlinnan panimosta ja Sinebrychoffilta. Kaksisataavuotiaan Sinebrychoffin ensimmäiset oluet on pantu puutalossa Suomenlinnassa. Sitä moni ei tiedä.

Linnalla on oma nimikkoshotti, josta saan maistiaisen. Ruskeansävyisen juoman resepti on salainen. Maistan siinä Jägermaisterin ja toffeemaisen liköörin. Kertoessani arvaukseni Aarni kohauttaa olkiaan ovela hymy kasvoillaan.

Kuuden aikaan baariin saapuu kaksi vierailijaa, emmekä ole enää kolmisin. Aarni rientää palvelemaan tulijoita, ja jään keskustelemaan Stigun kanssa kaksin.

Stigu on käynyt Suomenlinnassa ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten, ja paikka teki häneen heti suuren vaikutuksen. Rakkaimmiksi asioiksi hän luettelee meren läheisyyden ja historiallisen tunnelman. Stigu matkustaa Suomenlinnaan lautalla, jonka hän kertoo liikennöineen olympiavuodesta 1952 lähtien. Linna-baarissa käyminen on aina osa saaressa vierailua. Hän työskentelee palomiehenä ja ymmärtää ammattinsa puolesta asiakaskohtaamisen merkityksen.

“Linna-baarissa huomaa kivijalkakuppilan ja ketjuyrityksen eron. Palvelu on henkilökohtaista, ja minut kohdataan ihmisenä ilman kiirettä. Olen tutustunut täällä Aarniin hyvin. Tällainen paikka on nykymaailmassa harvinainen”, Stigu sanoo.

Linna on tuorein tulokas saaren ravintoloiden joukossa. Aarnin kanssa paikkaa oli perustamassa Mikko Klang, Viljami Valo ja Ruusa Ilakari. Avaaminen kesän kynnyksellä helpotti toiminnan alkua, sillä silloin saarella on paljon turisteja. Talviaikaan Linnassa käy lähinnä paikallisia. Aarni toivoisi mantereella asuvien helsinkiläisten löytävän baarin myös sesongin ulkopuolella.

Baariin valuu vähitellen lisää asiakkaita. Puheensorina yltyy, ja hyllystä katoaa pari lautapeliä. Tänään ohjelmassa on Capoera-yhtyeen keikka.

Olut alkaa virrata hanoista tuoppeihin. KUVA: EVELIINA TALVIOJA
Rosoinen sisustus on maustettu kiinnostavilla yksityiskohdilla. KUVA: EVELIINA TALVIOJA

“Suomenlinnassa toimii oma Capoera-yhdistys. He kysyivät mahdollisuutta esiintyä Linnassa, ja tottakai suostuin. Baarissa on ohjelmaa laidasta laitaan, torstaisin meillä on esimerkiksi viiniä ja virkkausta”, Aarni selittää.

Aarni on itse asunut Suomenlinnassa 20 vuotta. Silloinen tyttöystävä, nykyinen avovaimo asui saaressa, ja Aarni tuli perässä. Pariskunnalla on nyt kaksi lasta. Aarni on ammatiltaan näyttelijä ja lisäksi tarjoilee baarissa niin paljon kuin ehtii. Musiikki on hänelle rakas harrastus. Suomenlinnan suolakurkut -orkesterissaan hän yhdistää kaksi intohimoaan: asuinpaikkansa ja musisoinnin.

“Soitamme välillä myös Linnassa. Onneksi esiintyjiksi on muutakin tarjontaa, ettei ainoa ohjelma ole meidän oma rämpytys.”

Aarni vaihtaa kuulumisia tiskin takaa. KUVA: EVELIINA TALVIOJA

Aarni harjoittelee parhaillaan Avoimet ovet -teatterin uuteen näytelmään. Stigu kertoo menevänsä ensi-iltaan, ellei jotain ennenkuulumatonta tapahdu.

Linnassa soi yhä Hurriganes, jota Stigu pyysi illan alussa Aarnilta. Capoeran soittajille raivataan tilaa siirtämällä tuoleja sivuun. Esitys on pian alkamassa.

Brasiliasta lähtöisin oleva Capoera on moniulotteista ja rytmistä. KUVA: ELLA HAURA

“Täällä voi tapahtua mitä tahansa. Siksi olemme iltaisin auki niin pitkään kuin meininkiä riittää. Tämähän on maailman paras baari”, Aarni toteaa.

Tiskille saapuu uusi asiakas, jolta Aarni kysyy juomatoivetta. En tiedä, tuntevatko he entuudestaan.

“Ottaisin yllättäen punaviiniä”, nainen sanoo nauraen.

Linna-Baari

  • Paikalliskuppila Suomenlinnassa, osoite Suomenlinna C70, 00190 Helsinki
  • Perustettu huhti-toukokuussa 2019
  • Suomenlinnalaisten olohuone, jonne kaikki ovat tervetulleita
  • Kaikenlaista, myös perheille suunnattua ohjelmaa
  • Auki keskiviikosta lauantaihin, aukioloajat viitteellisiä