Joel Banks, lentopallomaajoukkueen päävalmentaja. (Kuva: Vesa Koivunen)

Suomen miesten lentopallomaajoukkueella kulkee tällä hetkellä heikoiten yli vuosikymmeneen. Syitä on helppo etsiä muutoksista koko organisaatiossa pelaajia myöten, mutta kuinka kauan sen taakse voi enää piiloutua?

Vuosi 2019 on Suomen lentopalloilun kannalta murheellinen vuosi. Entinen päävalmentaja, suomalaisen lentopalloilun ikoni Tuomas Sammelvuo sai elämänsä tilaisuuden tarttua Venäjän lentopallomaajoukkueen päävalmentajaksi, jonka hän totta kai käytti. Tuo tapahtuma käynnisti Lentopalloliitossa sekä miesten maajoukkueessa sellaisen dominoefektin, jonka jälkiä saatetaan korjailla pitkään.

Sammelvuon lähdettyä seuraavaksi lähtöpassit sai liiton toimitusjohtaja Keijo Säilynoja, joka irtisanottiin liiton toimesta. Seuraavaksi liitossa nosti kytkintä varatoimitusjohtaja Päivi Harri sekä huippu-urheilun hallintopäällikkö Jaana Laurila. On aiheellista kysyä, pystyisikö mikään organisaatio maailmassa toipumaan tällaisesta iskusta vasten kasvoja, eteenkin kun lentopallomaajoukkueella on tulossa tärkein vuosi pitkiin aikoihin? 

Lentopalloliiton ongelmat heijastuvat eittämättä myös maajoukkuetoimintaan. Joukkueella ei ole päävalmentajaa ja pelaajat omissa seurajoukkueissaan eivät ole tietoisia tulevista maajoukkueleirityksistä. Siinä missä pelaajat olivat auttamattoman tietämättömiä tulevasta, sama tilanne oli todennäköisesti myös liitossa. Mistä liitolle toimitusjohtaja? Entä kuka on uusi lentopallomaajoukkueen päävalmentaja?

Maajoukkuevalmentajan hakuprosessi avattiin Sammelvuon lähdön jälkeen myöhään. Vaihtoehtoja kartoitettiin niin Suomesta kuin ulkomailta, mutta itse koin että valintaprosessi oli tukahduttavan pitkä. Loppujen lopuksi tehtävään valittiin englantilainen Joel Banks, joka samaan aikaan toimii belgialaisseura Noliko Maaseikin päävalmentajana.

Banksin tilastot maajoukkuevalmentajana ovat todella karut, sillä ennen Suomi-pestiä mies toimi Englannin maajoukkueen apuvalmentajana Lontoon olympialaisissa. Lienee selvää jokaiselle vähänkään lentopalloa seuraavalle selvää, että Englanti on lentopallossa yhtä hyvä kuin Brasilia jääkiekossa, eli tappiot seurasivat toisiaan. On ikävää huomata, että ainakin toistaiseksi saldo Suomen peräsimessä on ollut sama. Banksin alaisuudessa lentopallomaajoukkue on pelannut 17 ottelua, joista on kertynyt vain yksi voitto, joka sekin tuli Virosta epävirallisessa harjoitusmaaottelussa. 

Banksia on totta kai helppo puolustaa sillä, että maajoukkueessa vaihtuvuus on isoa. On totta että joukkueen vahvuudesta puuttui mm. pelillinen selkäranka Eemi Tervaportti, mutta jos hävitään lähtökohtaisesti koko ajan joukkueille, jotka ovat maailmanrankingissa alemmilla sijoilla, niin se on hälyttävää. 

Pelillinen taso osoitti hiukan elpymisen merkkejä olympiakarsinnoissa Kiinassa, mutta valitettavasti lopputulos oli sama vanha tuttu: kolme tappiota yhtä monesta ottelusta ja Suomen kaikkien aikojen sauma päästä olympialaisiin jäi kaukaiseksi haaveeksi. 

Tulevat EM-kisat ovat varmasti viimeinen hetki, kun Banks voi todistaa olevansa lentopallomaajoukkueen arvoinen valmentaja. Mikäli turnauksessa ei edetä alkulohkoa pidemmälle, silloin englantilainen saa varmasti kengänkuvan takamukseen keskittyen jatkossa seurajoukkuevalmennukseen. Mikäli Banks saa joukkueen pelilliseen lentoon ja joukkue yltää 16 parhaan joukkoon, pelaa hän sillä itselleen enemmän aikaa tulevaa ajatellen.

On aiheellista kysyä, oliko Banks kuitenkaan oikea valinta? Olisiko kotoisesta valmentajakaartista löytynyt pätevämpi mies tehtävään, joka tuntee pelaajat ja heidän vahvuutensa? Minun mielestäni Banks ei ollut oikea valinta, mutta hänellä on kaksi viikkoa aikaa todistaa epäilykseni vääräksi.

Mika Rajala