Katriina Heljakka toimii Turun Yliopistossa lelujen ja leikin tutkijana. Hän on myös yksi pelitutkimuksen huippuyksikön tutkijatohtoreista.
”Leikillisyys, leikkisyys, leikkimielisyys ja itse leikki—ovat kaikki olennaisen tärkeitä ihmisen itseilmaisulle ja hyvinvoinnille. Leikissä ihminen ikään kuin koristelee arkirealismin mieleisekseen, eli se tuo elämään sen usein vaatiman ripauksen taikapölyä ja ihmeellisyyttä”.
Oleellinen osa Heljakan uraa on ollut tutkia aikuisen leikkiä. Tämän tutkimusaiheen parissa hän on työskennellyt pisimpään. Leikkiminen on hänen mukaansa tarkoitettu kaikille lapsista senioreihin ja lemmikkieläimiin. Ajatus leikistä lapsen työnä perustuu historiaan romantiikan ja teollistumisen ajalle. Tällöin lapsuus erotettiin omaksi ajanjaksokseen ihmisen kehityksessä.
”On totta, että leikki ei vanhetessamme ole ehkä se pääasiallinen toiminnan muoto, kuten lapsuudessa, mutta silti sitä tulisi arvostaa näkyvämmin Suomenkin kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Mediapuheessa leikki mielletään yhä lasten toiminnaksi. Pelaaminen on tosin jo entistä hyväksytympää leikkiä aikuisten keskuudessa, joten vapaamuotoisemmalla ja luovemmalla leikillä on toivoa!”
Kiinnostus leluihin on sukuvika ja työ niiden parissa alkoi jo nuorena
Heljakan tie leikin tutkijaksi Porin yliopistokeskuksen Pori Laboratory of Play -tutkimuslaboratorioon on kulkenut kauppatieteiden, taidehistorian ja visuaalisen kulttuurin opintojen kautta Turussa ja Helsingissä. Tutkimustyön lomassa hän on toiminut mm. lelusuunnittelijana ja lastenkirjojen kirjoittajana. Uran juuret juontuvat kuitenkin jo lapsuuteen.
”Isoisäni perusti Poriin lautapeliyrityksen 1960-luvun lopulla. Työskentelin itsekin lapsena isäni perheen autotallissa, jossa Kimble-pelin osia silloin valmistettiin. Sittemmin Tactic Games:iksi nimensä muuttanut lelutehdas tarjosi minulle työpaikan pelisuunnittelijana ja luovan työn päällikkönä”.
Tällä hetkellä Heljakka ja kollegansa tutkivat sitä miten robottikoira voi tukea sosioemotionaalisten taitojen, kuten empatian kehittymistä esikouluikäisillä lapsilla. Lisäksi hän tutkii muun muassa kauppatieteilijöiden kanssa leikillisiä työympäristöjä ja leikillisten lähestymistapojen mahdollisuuksia yrittäjyysopetuksessa. Uteliaisuus ja luovuus ovat hänen voimavarojaan ammatissa, jossa työ on projektiluontoista, nopeatahtista, monipuolista ja haastavaa.
”Oma, rajaton luovuus tarkoittaa siis, etteivät aiheet ehdy—leikki on loputtoman kiinnostava ilmiö, jota voi tarkastella lukuisista eri näkökulmista. Ja hienointa on se, että saa tehdä tutkimusyhteistyötä samanmielisten tutkijoiden kanssa”.
Heljakka pitää tutkijan vapautena sitä, että hän voi itse vastata työn suunnittelusta niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikajänteellä. Työ on paikallisen lisäksi kansainvälistä. Työpäivään voi kuulua esimerkiksi yhteistyötä paikallisen päiväkodin tai koulun kanssa tai kansainvälisen tutkimusjournaalin työstämistä avustavana toimittajana tai arvioitsijana. Myös Porin yliopistokeskuksen toimintaan osallistuminen voi olla päiväjärjestyksessä esimerkiksi kurssisisällön luomisen tai leikillisen intervention toteuttamisen muodossa. Ennen pandemiaa Heljakka esitelmöi ympäri maailmaa eri alojen tilaisuuksissa.
Tutkija kohtaa unelma-ammatissaan myös haasteita. Työtehtäviä sinkoilee sähköpostiin usein haastavalla aikataululla ja konferensseja järjestetään iltaisin ja viikonloppuisin. Tehtäviin on reagoitava ketterästi ja myös omaan työhön kohdistuvaa kritiikkiä on kestettävä.
”Joskus ajattelen, miten nurinkurista on se, että maailmalta tuleva arvostus ja tunnustus tehdystä työstä on suurempaa kuin kotikentältä tuleva—kotimaassa voit olla kohtalaisen tuntematon, mutta ulkomailla asiantuntijuutesi on kovaa valuuttaa. Parempi silti niin, ajattelen, koska omassa työskentelyssäni leikkikenttänä on koko maailma, eikä pelkästään Pohjola”.
Aikuisen leikkimielisyys ei tarkoita epäkypsyyttä
Leikkivän aikuisen ajatellaan usein olevan vähemmän vastuullinen esikuva lapselle tai nuorelle. Leikin ajatellaan vähentävän määrätietoisuutta, jota aikuisen työssä tarvitaan. Heljakan mielestä aikuiselämän velvollisuuksien ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa leikin tai leikkimielisyyden kanssa.
“Esimerkiksi aikuisen miehen, joka keräilee leluja, voidaan ajatella olevan hieman kyseenalainen kehitykseltään. Kaikissa käyttäytymismalleissa on ääripäänsä, mutta erityisesti leluihin yhdistettynä näyttäisi aikuinen leikki olevan erityisen oudoksuttavaa monille.”
“Aikuisten ajankäyttöön liittyy vahvasti hallinta ja kontrollointi. Tämä liittyy suomalaisten hyvin tunnistamaan protestanttiseen etiikkaan, jonka mukaan työn ja vapaa-ajan toimintojen ei pidä sekoittua ja työn pitää olla tuloksellista ja tehokasta’’.
Leikillisyyttä voidaan Heljakan mukaan pitää voimavarana, on se sitten varsinaista leikkivää toimintaa tai asenne elämään. Leikillisyys mentaalisena voimavarana on esimerkiksi poikkeusaikoina erityisen tärkeä. Heljakka viittaa leikilliseen resilienssiin eli psyykkiseen palautumiskykyyn, ja tätä ilmentää esimerkiksi ympäri maailman viime keväänä leikitty nallehaaste — leikin muoto, josta tuli myös Suomessa erityisen suosittu, ylisukupolvisen leikin muoto. Nallehaasteessa ihmiset asettivat ikkunalaudoilleen ja ikkunoihinsa pehmoleluja. Tällä kannustettiin poikkeusolojen läpin jaksamiseen ja korostettiin yhteisöllisyyttä.
“Aikuisten maailmassa on paljon leikkiä, jota ei välttämättä leikiksi tunnisteta—monenlaiset”harrasteet käsitöistä ja värkkäilykulttuureista keräilyyn ovat luonteeltaan leikillisiä, elleivät jopa leikkiä itsessään. Silti leikki hautautuu usein harrastus- ja keräilytermien alle. Aikuisena voi lähestyä leikkiä uudelleen pohtimalla, millaiset leikin muodot sysäsivät innostuksen käyntiin lapsena”.
Heljakka ei usko terveiden ja hyvinvoivien aikuisten koskaan menettävän leikillisyyttään, vaan enemmänkin että sitä voidaan joutua herättelemään henkiin. Aikuisen elämän velvollisuudet ja haasteet ja näistä koitava stressi herkästi vakavoittavat ajan myötä itse kenenkin asennetta. Heljakka kertoo leikillisyyden henkiin herättelyn kaipaavan eri ihmisillä erityyppisiä virikkeitä.
”Joillekin lelut ja pelit sekä leikilliset ympäristöt voivat toimia oivallisina leikkiinkutsuina, kun taas joillekin riittää mielensisäinen leikki, kieleen tai arvoituksiin perustuvat sanaleikit tai vaikka haaveilu”.
Oman leikkimielisyyden ja leikin ylläpitäminen on moninaista
Heljakka tunnustautuu myös itse leikkiväksi aikuiseksi.
”Minulla on hieno lelukokoelma, joka sisältää erilaisia hahmoleluja, kuten nukkeja, toimintahahmoja, pehmoleluja ja figuureja. Omistan myös huikeita design-leluja, kuten nykyaikaisia rakenteluleluja. Minulle myös leikkisää tunnelmaa tavoitteleva sisustus on ehdottomasti leikkiä, kuin myös taiteen tekeminen. Olen leikkivä taiteilija, joka kuvaleikkii, eli valokuvaa esimerkiksi nukkeja ja figuureja”.
Heljakkaa kiehtoo niin muodin ja lifestyle-tuotteiden kuin teknisten välineidenkin lelullistuminen.
“Tämä tarkoittaa, että arjen estetiikka ja esineet saavat lelumaisia piirteitä. Esimerkiksi Minna Parikan kengät ovat paitsi jalkineita, mielestäni myös mahtavia välineitä aikuiseen, itseilmaisulliseen leikkiin”, Heljakka toteaa.
Leikki ei lopu ja aikuisia leikkijöitä tarvitaan
Heljakka on teknologisoituvaa leikkiä tutkiessaan huomannut miten leikki saa jatkuvasti uusia muotoja. Jokainen älylaite rikastaa leikkiä omalla tavallaan, mutta on tärkeää pitää kiinni myös ruuduttomasta leikkiajasta esimerkiksi käsitöiden ja luonnossa liikkumisen muodossa.
”Siinä vaiheessa kun koneet leikkivät keskenään ja ihmiset ovat vastaavasti menettäneet ymmärryksen tai kiinnostuksen leikkiä kohtaan, on se leikin loppu”.
Hän tuo esille, kuinka leikkiin ei voi pakottaa ketään vaan se on vapaan toiminnan tila, johon voi houkutella ja kutsua.
”On voimaannuttavaa, jos kykenee houkuttelemaan aikuisia leikkimään ja onnistuu vielä luomaan iloa, hyvää oloa ja oivalluksia siinä samalla. Tämä taito on valtava rikkaus, jonka uskon muodostuvan vielä entistäkin halutummaksi ja arvostetummaksi kyvyksi tulevaisuuden työelämässä ja organisaatioissa. Siksi tarvitaan myös leikin aikuisia kokemusasiantuntijoita”.
Artikkelikuva:Petra Laurila
