Medioissa on lähiaikoina ollut paljon uutisia nuorten lahjakkaiden urheilijoiden uran päättymisestä varsin nuorena. Taitoluistelussa Venäläisiä lapsitähtiä on tippunut hihnalta kuin sieniä sateella. Mistä on kyse? Uskaltaako lastansa enää lainkaan päästään kilpaurheilun pariin?
Jo sana kilpaurheilu herättää useissa meistä nykyään ristiriitaisia tunteita. Yhä useammin luemme kohtaloista, joissa lapsi tai nuori on kokenut kaltoinkohtelua lajinsa parissa. Mihin on hävinnyt iloinen ja kaikkia kannustava harrastuskulttuuri? Ei varmasti ajatuksena mihinkään, mutta nykyinen suorittajayhteiskunta luo paineita tuottaa urheilussakin entistä tehokkaampia ja taitavampia yksilöitä yhä nuoremmista lapsista.
Lasten kilpaurheilussa ongelma on se, että urheilija on usein eriarvoisessa suhteessa valmentajaansa ikänsä takia. Tämä aiheuttaa sen, että urheilijan oma tahto hukkuu liian helposti kaiken suorittamisen ja saavuttamisen tavoittelun alle. Pahimmassa tapauksessa lapsiurheilija toimii valmentajan, vanhemman tai jopa lajiliiton, oman ambition välikappaleena. Vaikka valmentajien tietämys ja ammattimaisuus ovat nykypäivänä onneksi jo huippuluokkaa (kiitos Suomen loistavan urheiluvalmennuskoulutuksen), on ylilyönneiltä vaikea välttyä. Kilpaurheilussa harjoittelu voi mitalin kiilto silmissä ryöstäytyä käsistä ja seuraukset olla murskaavat. Fyysisesti lasten ja nuorten kropat ovat koetuksella ja erilaiset krempat voivat olla arkipäivää.
Jos kroppa on fyysisesti kovalla koetuksella, on lapsen ja nuoren henkinen jaksaminen vielä hauraammissa käsissä. Varsinkin taitolajeissa, joissa pyritään suorituksen täydellisyyteen, muuttuu harjoittelu ja harjoittaminen usein urheilijan äärimmilleen vieväksi pilkun viilaamiseksi. Omakuvan ja mielen kehityksen kannalta voi jatkuva virheen etsiminen ja loputtoman paremmuuden metsästys olla haastavaa.
Parhaimmillaan kilpaurheilun parissa vietetty lapsuus ja nuoruus voi kuitenkin olla erittäin positiivinen ja terveellä tavalla kasvattava kokemus. Kilpaurheilu opettaa tavoitteellisuutta, määrätietoisuutta ja elämänhallintaa sekä tietenkin terveellisiä elämäntapoja, joista on hyötyä läpi elämän.
Kilpaurheilu vaatii usein jo varhaista erikoistumista, joka taas tarkoittaa suuria harjoitusmääriä. Kun harjoituksia on joka päivä ja lapsi viettää suurimman osan vapaa-ajastaan harrastuksensa parissa, voi valmentajan asema muuttua lapsen silmissä varsin autoritaariseksi. Lasten kilpaurheilussa vanhempien ja valmentajien vastuu korostuu. Kun valmentajan sana on laki, on sillä hyvin kriittinen merkitys mitä valmentaja suustaan päästää ja miten hän työnsä hoitaa.
(Artikkelikuva: pxhere)
