Pelaamisesta on lukuisia hyötyjä. Kuva: TanjaO /Pixabay

Digiaikanamme globaalissa maailmassa on yhä olemassa vanhempia, jotka vastustavat lastensa pelaamista. Lapsilta ja peleiltä on kuitenkin erittäin paljon opittavaa. Jokaisen vanhemman pitäisi kokeilla pelaamista lapsen opastuksella.

Pelaamiseen liittyy useita vastalauseita. Tässä niille kumoavat argumentit.

“Eihän se harrastelijapelaaminen mitään ammattipelaajaa välttämättä tee”

Se ei välttämättä ole tarkoituskaan. Pelaaminen voi tehdä lapsesta lääkärin, fyysikon, opettajan… Oikeastaan minkä tahansa muun kuin sosiaalista käyttäytymiskoodia tajuamattoman syrjäytyneen narkkarin. Eräs tutkimus osoittaa, että videopelien pelaaminen auttaa kirurgeja tekemään vähemmän virheitä.

Pelaaminen opettaa lasta kommunikoimaan nykymaailman pelisäännöillä ja keinoilla. Pelaaminen parantaa vuorovaikutustaitoja. Ne taas ovat tunnetusti paras valtti työelämässä. Yle uutisoi vuonna 2015 useihin eri tutkimuksiin perustuvista pelien hyödyistä. Jopa  Mannerheimin lastensuojeluliitto listaa pelien hyötyjä.

“Pelit nostattavat agressiivisia tunteita ja kannustavat väkivaltaan”

Totta. Ne buustaavat agressiivisia tunteita – ja ovat erinomainen kanava ärsytyksen tunteisiin ja aggression purkamiseen. Monet sopivat kahnaukset ja riidat pelaamalla… Ja, moni pelaaja on jo useita kymmeniä vuosia ajatellut, että tulevaisuudessa sodatkin voidaan käydä pelaamalla. USA vs IRAK CS Go -matsin minäkin tulen katsomaan 30:n vuoden päästä. 

“Sosiaaliset suhteet kärsivät, jos istuu vain ruudun äärellä”

No ei kärsi. Pelejä pelataan kimpassa. Pelaajat strategioivat, suunnittelevat, kommunikoivat, rakentavat… Siis kaikkea sitä, mitä ihmiskunta on tehnyt tuhansien vuosien ajan. Sosiaaliset suhteet paranevat, kun on monimutkaista ratkaistavaa yhdessä. Nykyään rappionuoret potkivat syrjäisessä puistossa puolityhjää jalkapalloa. Hyvinvoivat nuoret lähiöistä, kantakaupungeista, Suomesta, Gambiasta, Pariisista, maaseudun mummonmökin peräkammarista ja presidentinkanslian sihteerin huoneesta pelaavat yhdessä.

Sanomattakin on selvää, että pelit ovat globaali juttu. Kavereita voi olla pelaamassa samaan aikaan ympäri maailman. Kielitaito kasvaa. Yhteistyötaidot paranevat… Samanlaisia peruskouluopettajan unelmalauseita voisi viljellä tässä kohtaa kymmeniä lisää. 

Lapset ovat tulevaisuus, ja tulevaisuus rakennetaan jo nyt.  Pelimaailmassa ei kiinnosta toisten ulkonäkö, ominaisuudet, tausta ja niin edelleen. Kaikki kommunikaatio tapahtuu etäytetysti pelin kommentoinnin kautta. Lasten välinen kommunikaatio toimii siis pelien lainalaisuuksien mukaan. Siihen on vaikea päästä mukaan jos ei ole itse konkreettisesti kokeillut.  Kansallisessa hyvinvointiohjelmassa syrjäytymisen ehkäisyksi voisikin olla ykkösmainintana kansalaisoikeus -ja velvollisuus pelata näyttöpäätteellä jotakin peliä edes muutaman kerran, jotta sosiaaliset taidot paranisivat myös aikuisilla.