Lasinpuhaltaja Anna Schroderus kerää yli tuhatasteista lasimassaa sulatusuunista pillin päähän, puhaltelee, värjää ja vääntää. Yhtäkkiä klöntistä kuoriutuu kukkavaasi.

Suomenlinnaan kätkeytyy mitä mielenkiintoisempia paikkoja. Yksi niistä on Susisaarella Hyveen linnakkeessa sijaitseva lasinpuhallusstudio. Studio toimii lasinpuhaltaja Anna Schroderuksen työhuoneena. Hän aloitti työskentelyn tiloissa 90-luvulla. Ennen häntä siellä oli toiminut lasinpuhaltaja Heikki Kallio, jonka menehtymisen jälkeen Schroderus sai studion käyttöönsä.

Studio sijaitsee Suomenlinnassa Susisaarella (KUVA:Nikolas Riippi)

Studion leveät, puiset ovet ovat sepposen selällään, ja sisällä on väkeä työn touhussa. Joulukuun alun sää on viileän kirpsakka, ja ihmettelenkin, miten rakennuksessa työskentelevät ihmiset tarkenevat t-paidoissa. Ovelle päästyäni huomaan studion lämpötilan lähentelevän löylyvalmiudessa olevaa saunaa.

”Oletko sinä se toimittaja?”, tummiin hitsauslaseihin sonnustautunut Schroderus kysyy.

Vastaan myöntävästi, ja hän kutsuu minut peremmälle. Lähes välittömästi sisään astuttuani hikikarpalot alkavat valua piponi alta, ja talvitakki tuntuu epämukavalta. Käyn viemässä ulkovaatteeni perällä olevaan taukohuoneeseen.

”Teen tämän vaasin loppuun, niin jutellaan sitten”, Schroderus huutaa kovaäänisten laitteiden melun yli.

Kiertelen ympäri studiota ja seuraan Schroderuksen ja kahden muun työntekijän puuhastelua. Tila on korkea, ja sen valkoiset tiiliseinät kaareutuvat yläpuolellemme. Studio on täynnä erilaisia lasinkäsittelykoneita ja –työkaluja, ja sen hyllyiltä löytyy runsaasti lasitöitä, jotka ovat toinen toistaan värikkäämpiä.

Schroderus keskittyy kotitalousesineiden valmistamiseen (KUVA:Nikolas Riippi)

Schroderus saa työnsä valmiiksi ja kutsuu minut taukohuoneeseen. Hän tarjoaa suklaata ja vastailee kysymyksiini samalla, kun valmistaa lounastaan. Nainen kiinnostui lasinpuhalluksesta, kun hänelle tarjoutui teollista muotoilua opiskellessaan mahdollisuus osallistua lasistudiokurssille. Vetäjänä oli vanha Nuutajärven lasitehtaan puhaltaja Unto Suominen. Lisäksi Schroderus kävi kuukauden lasinpuhalluskurssin Orreforsin lasikoulussa ja opiskeli vuoden verran lasitaidetta Kanadassa. Ammatikseen hän on puhaltanut lasia jo yli kaksikymmentä vuotta.

Lasistudio on täynnä erilaisia työkoneita ja uuneja (KUVA:Nikolas Riippi)

Lasistudiossaan Schroderus keskittyy lähinnä käytännöllisten kotitalousesineiden puhaltamiseen. Hän on tehnyt erikoisempiakin projekteja, joista yksi oli Joutsan kunnan tilaama lasiveistos.

”Tein näköisveistoksen joutsalaisista maljakivistä, jotka on nimetty luonnonmuistomerkiksi”, Schroderus luonnehtii Joutsan kunnan kokoustiloihin päätynyttä teosta.

Schroderus vertaa lasinpuhallusta tanssiin. Uuden tekniikan tai teoksen valmistamisen opettelu on hänen mukaansa kuin tuntemattomien tanssisaskelten harjoittelu. Se vaatii paljon toistoa, mutta kun homma alkaa sujua, se on hänen mielestään kuin valmis tanssiesitys.

”Kaikki työt vaativat paljon harjoitusta. Mistään ei tule kerralla hyvä”, hän selittää.

Huomaan taukotilassa ison laatikollisen valmiita vaaseja ja kysyn, voinko nostaa yhden pöydälle kuvattavaksi.

”Joo, ota vaan. Ne ovat nimeltään Pore-vaaseja niiden kyljessä olevien kuplien takia”, Schroderus valaisee.

Poimin yhden, täydelliseltä näyttävän vaasin.

”Älä ota sitä, se on vähän virheellinen”, tarkkasilmäinen Schroderus huikkaa huoneen toiselta puolelta.

Schroderuksen lisäksi Suomenlinnan lasipajalla työskentelevät Sanni Kosonen ja lasitaiteilija Sini Majuri. Kosonen opiskelee Ikaalisten taide- ja teollisuusoppilaitoksessa. Se on Nuutajärven lasikoulun lisäksi ainut paikka Suomessa, jossa lasinpuhallusta opetetaan. Kosonen on aloittanut harjoittelun pajalla vajaata viikkoa aikaisemmin. Majuri puolestaan tekee taidetta ja keskittyy puhaltamisen sijaan enemmän lasiveistoksiin.

Lasitaiteilija Sini Majuri tekee lasiveistosta (KUVA:Nikolas Riippi)

Schroderuksen mukaan on hyvin tekijäkohtaista, voiko lasinpuhaltajan luokitella taiteilijaksi vai käsityöläiseksi.

”Itselläni on vahva muotoilijatausta, mutta samalla koen olevani käsityöläinen, sillä valmistan kaikki työni itse”, hän ilmoittaa.

Osa lasinpuhaltajista tekee jonkun muun suunnittelemia töitä. Schroderukselle on tärkeää, että hän suunnittelee ja puhaltaa itse omat työnsä.

”Olen vähän kuin bändi tai artisti. Kirjoitan omat biisini ja sitten esitän niitä itse”, Schroderus naurahtaa.

Ruokataukonsa jälkeen Schroderus jatkaa töitään, ja pääsen seuraamaan Hyasintti-vaasin valmistusta alusta loppuun.

Työ alkaa sulan lasimassan keräämisellä 1 200-asteisesta sulatusuunista. Tämän jälkeen Schroderus alkaa muovata lasimöykkyä lieriön muotoiseksi. Työskentelytahti on rivakka, ja minulla on kiire pysyä kamerani kanssa menossa mukana. Kun lasimassa on saanut etäisesti vaasia muistuttavan muodon, on aika lisätä siihen väriä. Schroderus pyörittelee vaasia värimurussa. Tästä vaasista tulee oranssi.

Schroderus pyörittää lasia värimurussa (KUVA:Nikolas Riipppi)

Schroderus saa lasinpuhalluksen näyttämään niin helpolta, että uskon hetken jopa itse pystyväni samaan, vaikka todellisuudessa yritykseni puhaltaa lasia päätyisi katastrofiin.

Schroderus saa lasinpuhaltamisen näyttämään helpolta (KUVA:Nikolas Riippi)

Vaasi alkaa näyttää koko ajan enemmän valmiilta Schroderuksen puhaltaessa pilliin, jonka päässä vaasi on. Hän muovailee teosta tyynen rauhallisesti käyttäen sitä aina välillä noin tuhatasteisessa trummeli-uunissa, jotta lasin lämpötila ei laske liikaa.

Vaasi matkalla trummeliin (KUVA:Nikolas Riippi)

Lasistudion ovelle sapuu tasaisin väliajoin turisteja seuraamaan touhua. Schroderus tervehtii kaikkia sukkelasti työn lomasta. Monet vierailijat riisuvat hanskansa ja lämmittelevät talvisään kylmettämiä käsiään studion lämmössä.

Hetken kuluttua Schroderus leikkaa vaasin irti pillistä ja laittaa sen takaisin kiinni lähes valmiin työn pohjaan.

”Nyt minä driivaan esineen huulet auki”, Schroderus toteaa.

Hän huomaa hölmistyneen ilmeeni ja selventää:

”Lasinpuhaltajilla on oma slangisanasto. Lasin suuaukon avaamista kutsutaan riivaamiseksi.”

Pian vaasi irrotetaan pillistä lopullisesti, minkä jälkeen Schroderus vielä muovaa teoksen pohjaa ennen kuin hän asettaa valmiin työn 500-asteiseen jäähdytysuuniin. Koko valmistusprosessi sujuu kokeneelta tekijältä vartissa.

Vaasin valmistumisen jälkeen minun on aika kiittää ja jatkaa matkaani samalla, kun Schroderus alkaa kerätä lasimassaa sulatusuunista seuraavaa vaasia varten.