Ensikosketuksessa Laser Areena
Moni haluaa viettää synttäreitään Isossa Omenassa sijaitsevassa Laser Areenassa, joka on uuden ajan laserseikkailukeskus. Laserammuntapelit alkavat joka päivä kello tasalta ja puolelta. Yleinen peliaika on 22min ja yleensä pelaajat haluavatkin pelata kaksi peliä peräkkäin. Pelipäiväksi on hyvä valita arkipäivä, sillä viikonloput ovat yleensä täyteen varattuja synttäreiden ja muiden juhlien takia sekä pikkujouluaikana on haastavaa saada peliaikoja.
Laserseikkailu sopii kaikenikäisille ja suurimpana asiakaskuntana onkin 8-12 -vuotiaiden synttäriporukat. Vaikka laserseikkailu on aika poikavaltainen peli, ainakin meidän pelissä suurin osa oli tyttöjä.
Korona vaikuttanut tähänkin alaan
Ennen pelimme alkua haastattelimme Laser Areenan keskuspäällikköä, Eveliina Uhtakaria, 22, joka kertoi koronan vaikuttaneen toimintaan paljon, mutta nyt rajoitusten hellittäessä asiakkaat ovat alkaneet löytää heidät paremmin.
”Otettiin hallintaan tämä toiminta koronan pahimpaan aikaan ja siksi moni ei tiennyt Laser Areenasta. Nyt vasta, kun ihmiset saavat liikkua vapaammin, asiakkaat ovat alkaneet varata peliaikoja”, Eveliina kertoo.
Eveliinan mielestä laserpelaamisessa parasta on suuri adrenaliiniryöppy.
”Esimerkiksi mielestäni on todella hauskaa, että perheen mennessä pelaamaan aikuiset ovat niitä, ketkä huutavat enemmän kuin lapset. Eli kaikenikäisille tämä on hikoiluttavaa touhua.”
Sitten pelialueelle!
Ennen pelin alkua katsoimme lyhyen ohjevideon liivien päälle pukemisesta ja yleisistä pelisäännöistä. Ohjeet olivat selkeät; pelaa reilusti, ammu vihollisia ja tuhoa heidän tukikohtansa mahdollisimman monesti. Meille toimittajille puettiin siniset joukkueliivit ja vihollisemme puettiin punaisiin. Liivit oli helppo pukea päälle, vaikkakin pukemisapua oli henkilökunnalta hyvin saatavissa. Peliase oli myös yllättävän kevyt ja pieni ja pelinimet olivat liiveissä jo valmiina. Vihollisemme olivat pieniä lapsia äitiensä kanssa ja meidän toimittajien joukkueeseen liittyivät myös epäonnekkaat kaksi pientä poikaa. Sanon epäonnekkaat siksi, että he päätyivät joukkueeseen meidän kolmen amatöörin kanssa, joten voittamisesta heidän oli turha haaveilla.
Joukkueet aloittivat omista kotipesistään ja siinä vaiheessa alkaa pienen pieni jännitys nousta rintaani. Kun peli viimeinkin alkoi, päässäni heräsi aika nopeasti sotahenkisyys päälle. Äkkiä olinkin jo juoksemassa aseeni kanssa kuin sotamies Rokka tuntemattomasta sotilaasta.
Laser areenalla luulisi olevan jatkuvasti välähtäviä valoja, mutta itse asiassa ainoat välähtelevät valot olivat aseistamme tulevat laserluodit. Pelialue oli sopivan kokoinen, hyvillä piilopaikoilla varustettu ja pimeydestä huolimatta näimme liikkua turvallisesti portaissa.
Unohdin nopeasti etsiä vihollisten kotipesää – sen sijaan keskityin ampumaan mahdollisimman monta vihollista. Joka kerta onnistuessani huomasin ampumani vihollisen lähtevän aina perääni, jotta hän pystyy aseensa ladattuaan kostamaan minulle. Välillä peli oli siis yhtä pakoon juoksua.
Pelitaktiikan vaihtaminen on tässä pelissä järkevää! Jos pysyy samassa paikassa ja liikkuu hitaasti, on aika helppo kohde fiksuille vihollisille.
Esimerkiksi jossain vaiheessa sain vihjeen videokuvaajaltamme, Juusolta, salakäytävästä pieneen yläkertaosioon, josta on hyvä ampua vihollisia. Tietenkin hyödynsin tämän vihjeen ja se toimikin siihen asti, kunnes viholliset löysivät sijaintini ja alkoivat lähestyä minua uhkaavasti. Kuvaaja Juusolla tulikin aika kiire juosta edestäni pois, jotta ehdin piilopaikastani pois ajoissa. Naurua siis tästäkin tilanteesta syntyi!
Yhdessä vaiheessa sain juuri sopivasti vihollisen tähtäimeeni, kun yhtäkkiä peli kuulutetaankin päättyneeksi. Vaikka peli kesti 22 minuuttia, aika kului kuitenkin liian nopeasti. Ymmärrän siis hyvin, miksi moni haluaakin pelata useamman pelin peräkkäin.
Liivit riisuttuamme palasimme takaisin aulaan, jossa pystyimme näkemään pelisijoituksemme. Tiesin äänekkyyteni tehneen minusta helpon kohteen, jonka kyllä näki pelituloksesta; viimeinen sijahan sieltä ropsahti. Toimittajakollegani, Alma, sen sijaan sijoittui ensimmäiseksi, eli sentään jostain saimme juhlan aiheen! Ehkä minusta ei siis ole ihan heti sotarintamalle, mutta kokemuksena laserpelaaminen oli silti älyttömän hauska.
Kyllä kaloreita kuluu
Pelin päätyttyä saimme tulostetun tuloksen omasta pelaamisestamme. Tuloksessa näkyi muun muassa, miten moneen viholliseen osuit, miten tarkka ampuja olit sekä montako kaloria kulutit pelin aikana. Ja kyllä tuloksessa näkyi, miten hikistä hommaa laserpelaaminen on, itse kulutin yhden pelierän aikana 111 kaloria. Minä ja kollegani suosittelemme siis pukeutumaan Laser peliä varten kevyisiin urheiluvaatteisiin ja lenkkareihin, sillä pelatessa tulee älyttömän kuuma ja joustavat vaatteet auttavat piiloutumisessa.
Ja ei haitannut ollenkaan, että pelaamassa oli tuntemattomia, saati kaikenikäisiä. Vaikkakin vihollisjoukkueemme lapset rökittivät meidän kunnolla, kiitämme joukkueemme kahta poikaa hyvistä vinkeistä, jotka auttoivat osaa meistä huomattavasti.
Tähän loppuun voin vain todeta ymmärtäväni täysin keskuspäällikkö Eveliinan kuvailun pelistä adrenaliiniryöppynä. Peli vaatii jatkuvaa strategian pohdintaa ja tarkkuutta, mutta on silti erittäin hauska aktiviteetti, jota haluaa pelata uudestaan. Ja vaikka sotapelit eivät olisikaan jokaisen makuun, on tämä kuitenkin yllättävän hyvää ajanvietettä kaikenlaisiin tapahtumiin.
Katso vielä alta lyhyt video toimittajien pelaamisesta Laser Areenalla!
Toimittaja: Riia Frost
Valokuvaaja: Alma-Elina Suvilinna
Videokuvaaja: Juuso Kunelius
Avustava toimittaja: Aino-Kaisa Kantola
