”Sinä et vain riitä antamaan sitä kaikkea huomiota.”
Mediassa on uutisoitu jo pitkään, että päiväkotihoitajat ovat uupuneita, ylityöllistettyjä eikä palkka vastaa suurta työmäärää. Päiväkotihoitaja Roosa (nimi muutettu) kertoo omista kokemuksistaan.
Jo ennen pandemiaa päiväkotihoitajapula on ollut suuri ongelma. Pandemia on kuitenkin osittain korostanut hoitajien tarvetta entisestään, sillä työmäärä on vain lisääntynyt varhaiskasvatuksessa. Myös sairaspoissaoloja ollaan jouduttu ilmoittamaan herkemmin, jotta tarttumisriskiä vältettäisiin päiväkotiryhmissä.
”On joutunut herkästi olemaan poissa töistä, jos itsellä tai omalla lapsella on ollut edes pieniä oireita. Eihän sitä normaalisti oltaisi pienen niiskutuksen takia pois töistä, mutta koronan aikana tuli enemmän poissaoloja kuin normaalisti”, Roosa kertoo.
Ammattitaitoisimmat eivät juuri paikalla
Varhaiskasvatuksen opettajat ovat niitä kouluttautuneimpia ja päävastuussa oman ryhmänsä lasten kasvatuksesta ja opetuksesta sekä lapsiryhmänsä toiminnan suunnittelusta ja arvioinnista.
Roosa kuitenkin kertoo, että varhaiskasvatuksen opettajat ovat harvakseltaan paikalla. Ja että he tekevät paljon töitä koneelta käsin etänä sen sijaan, että he toisivat ammattitaitoaan haastaviin päiväkotiryhmiin.
”Varhaisopettajien ollessa pois meidän hoitajien tehtävät lisääntyvät ja kasvavat. Esimerkiksi meidän pitää sen takia hoitaa myös muidenkin ryhmien asioita eikä vain oman”, Roosa kertoo.
”Meidän varhaiskasvatuksen pedagogiikka kärsii siitä, että varhaiskasvatuksen opettajat eivät ole paikalla tuomassa heidän taitoansa varhaiskasvatukseen. Meillä hoitajilla ei ole tarpeeksi resursseja toteuttaa kunnon pedagogiikkaa ja siitä saattavat myös lapset kärsiä, koska lapset eivät saa sitä heille tarpeellista huomiota”, Roosa lisää.
Kaiken tämän kaaoksen keskellä Roosa kertoo päiväkotien ryhmäkokojen kasvavan entisestään. Normaalisti esimerkiksi yli kolmevuotiaita saa olla seitsemän per hoitaja ja alle kolmevuotiaita neljä per hoitaja. Roosan mukaan määrä kuitenkin ylittyy päivittäin.
”Tuokin määrä saa hetkellisesti ylittyä. Esimerkiksi, jos muut kollegasi ovat lähteneet vuoronsa päätyttyä, niin silloin sinulla saattaa olla hyvinkin 15 lasta itselläsi hoidossa”, Roosa selittää.
Päiväkotihoitaja ei saa kuitenkaan lähteä ennen kuin viimeinenkin lapsi on tultu hakemaan ja aina vanhemmat eivät hae lapsiaan ajoissa. Tilannetta ei helpota alimiehitys, joka on päiväkodeissa valitettavasti osa arkipäivää. Myös Roosankin työpaikalla, jossa hänen mukaansa käytännössä kolmesta aikuisesta työntekijästä ehkä kaksi on koko ajan ryhmässä.
Päiväkotihoitajalta odotetaan paljon
Roosa korostaa, että päiväkotihoitajat eivät vain valvo lapsia vaan heiltä odotetaan moniosaamista naurettavalla palkalla.
”Sen lisäksi, että hoidamme lapsia niin meidän täytyy olla myös tietokoneneroja, korjaajia, pihanhoitajia ja keittäjiä”, Roosa korostaa.
Varhaiskasvatuksen työntekijät ympäri Suomea ovat luoneet oman kanavan Jodel-keskustelusovellukseen, josta Roosakin on lukenut samaistuttavia kommentteja muilta alan työntekijöiltä.
”Osa on ollut sitä mieltä, että olemme ylityöllistettyjä. Palkka on myös huono, eikä vastaa ollenkaan työnkuvaamme ja työnmäärää. Lisäksi työntekijöitä ja sijaisia on vaikea löytää”, Roosa muistelee Jodel-keskusteluita.
Sen sijaan, että keskityttäisiin kyseisiin ongelmiin, päiväkodit ennemmin pohtivat, että miten he saisivat entistä paremmin välitettyä vanhemmille tiedon päivän tapahtumista. Sähköpostiviestien lisäksi päiväkodeissa on jo valmiiksi käytössä toimintakalenteri, joka on päiväkodin oma nettisivu, jonne julkaistaan päivän tapahtumia.
Nyt kuitenkin osa päiväkodeista on päättänyt luoda tulevaisuudessa oman Instagram-tilin. Ideana tälle on Roosan mukaan siis se, että jokaisella ryhmällä on siis oma käyttäjätili ja sinne laitetaan aina päivän kuva. Vaikka esimerkiksi kuva lumiukosta, jonka lapset ovat rakentaneet. Ja sieltä vanhemmat voivat seurata päivittäin päiväkodin tapahtumia.
”En sitten tiedä, miten antoisaa tämä voisi olla vanhemmille. Itse en henkilökohtaisesti haluaisi seurata henkilökohtaisella tililläni lapseni päiväkotia. Ja mistä löydetään taas meille hoitajille aikaa Instagramin ylläpitämiseen”, Roosa analysoi.
Avuksi ainoastaan karkkipussi ja jooga
Uupumus on siis valitettavan suuresti läsnä päiväkotihoitajien arjessa. Roosan mukaan apua on kuitenkin vaikea saada päiväkodin sisältä ja siksi moni joutuukin itse keksimään keinon lievittämään omaa ahdistustaan.
”Jotkut käyvät joogassa tai lievittävät uupumustaan herkuttelulla. Se on siis valitettavasti aika pitkälti itsestä kiinni, että millä tavalla lievität pahaa oloasi”, Roosa toteaa.
”Meidänkin päiväkodissa on pari jo pitkällä sairaslomalla työuupumuksen takia . Emme saa mitään apua isommalta taholta ahdistukseemme”, Roosa lisää.
Esihenkilö kyllä järjestää palautekeskustelun, mutta ainoastaan kerran vuodessa. Roosa heittää kuitenkin ilmaan kysymyksen, että miten hyvin esihenkilö pystyy viemään asioita eteenpäin, jos isompi taho ei kuuntele kuitenkaan.
”Vanhemmat saavat kyllä antaa palautetta milloin vain, mutta ei meiltä työntekijöiltä kysytä voinnistamme”, Roosa kertoo.
Ei ole varmaa tietoa siitä, millä perusteella työntekijöiden palautteet jätetään huomioimatta ja kuka päättää päiväkotien tilanteesta. Isommalta taholta kuitenkin tullessa jokin käsky päiväkotien arkeen liittyen on vaikea saada hoitajien ääni kuuluviin.
”Voimme sanoa, että meidän päiviin ei mahdu sitä tiettyä pyydettyä asiaa, mutta eihän sitä aina kuunnella”.
Uupumuksesta huolimatta päiväkotihoitajien pitää olla aina valmiina joustamaan. Esimieheltä tuleekin nopeasti hyökkäävä palaute, mikäli hän joutuu itse perumaan omat menonsa, koska hoitajat eivät kykene viime hetkellä samaan.
”Tämäkin on todiste siitä, että jos pistät tällä alalla vastaan tai annat palautetta, niin saat vain kettuilua vastineeksi”, Roosa toteaa.
Ala ei houkuta työntekijöitä, vaikka tarve on suuri
Roosa kertoo raskauttavimmaksi asiaksi varhaiskasvatuksen arjessa ryhmäkoot.
”Jos joku lapsi tarvitsee erityistukea tai avustajan, niin sinä et vain riitä antamaan sitä kaikkea huomiota. Et kykene kaiken kiireen keskellä olemaan sen yhden lapsen kanssa koko aikaa”, Roosa toteaa.
Päiväkotihoitajan työn alkaa näkemään helposti enemmän selviytymisenä ja se vasta Roosan mukaan onkin ahdistavinta. Hoitajan uupumuksesta eivät kärsi ainoastaan työntekijät vaan myös lapsetkin.
”Varmasti ahdistus välittyy myös lapsille, koska saatamme olla kiukkuisia ja siihen taas vanhemmat reagoivat. Sitä sitten mietimme helposti kotona ja harmittelemme päivän kulkua”, Roosa lisää.
Roosan mukaan ainoa oikea ratkaisu päiväkotihoitajien tilanteeseen on palkata lisää työntekijöitä. Mutta niin kuin aikaisemmin jo todettiin, työvoimapula on varhaiskasvatusalalla erittäin suuri.
”Ihmiset eivät enää hae tälle alalle, koska ei ole mitään kannustinta siihen”, Roosa analysoi.
On vaikea houkutella ihmisiä alalle, joka rakentuu liian pienestä palkasta, liian suuresta vastuusta ja pandemian tuomasta lisästressistä. Pelkkä lasten tuoma ilo ei enää riitä palkinnoksi, kun työolosuhteet kaipaavat parannusta.
