Lahti on henkeen ja vereen talviurheilukaupunki. Puitteet talvilajien harrastamiseen ovat kunnossa ja Lahden ympäristö houkutteleekin ulkopaikkakuntalaisten lisäksi myös paljon ulkomaalaisturisteja talvella vierailulle Lahteen.
Yksi laji on kuitenkin ylitse muiden, nimittäin hiihto. Lahti on kautta historian tunnettu hiihdon suomalaisena pääkaupunkina. Lahdessa on järjestetty seitsemät hiihdon MM-kilpailut, eli maailmanluokan hiihtopuitteet Lahdesta todistetusti löytyy.
Salpausselän viimeisen päälle hoidetut ladut keräävät varteensa vuosittain kymmeniä tuhansia hiihdon eritasoisia harrastajia aina aloittelijoista ammattilaisiin. Missä mennään tänä päivänä? Kuten hyvin tiedämme, koronavirus runtelee maailmaa edelleen ja vaikuttaa erittäin paljon eri lajien harrastustoimintaan. Löytävätkö ihmiset koronasta huolimatta laduille ja mitä hiihtoharrastajat ovat mieltä Salpausselän puitteista?
Sukset jalkaan ja menoksi
Näihin kysymyksiin lähdin henkilökohtaisesti etsimään vastausta, sukset jalassa tietenkin. Keli oli mitä mahtavin, joten ainakaan sen osalta tämän talven ensimmäiset hiihtokilometrit eivät voineet mennä pieleen. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, kymmenen asteen pakkanen hehkui naamaan, mutta se ei minua haitannut. Kiinnitin heti huomiota siihen, miten paljon porukkaa laduille oli eksynyt. Näky oli mielestäni erittäin positiivinen. Olen aina pitänyt siitä, että ihmiset harrastavat, oli sitten korona tai ei. Väkeä siis oli paljon, mutta Lahdessa ei suinkaan olla unohdettu koronaa, siksi turvaväleistä muistutettiinkin usein kyltein.
Hyppyrimäet luovat hiihtoreitille tunnelmaa
Lähdin hiihtämään luistelutyylillä kohti edessäni avautuvaa mäkihyppytornia, jota myös Lahden suurmäeksi kutsutaan. Tunsin lahtelaista ylpeyttä. Maisemat todellakin olivat kohdillaan. Lähdin liikkeelle intoa puhkuen, kunnes vastaan tuli ensimmäinen ylämäki. Ilmeisesti tämän ylämäen jälkeen mehut vähenivät sen verran, että porukkaa alkoi kiitää ohitseni kuin mitäkin maajoukkuehiihtäjiä. Silloin ajattelin tyyliin “voi poika ,miten rapakunnossa oletkaan”. Hiihdin viiden kilometrin lenkkiä mäkihyppytornien ympäristössä. Itse latuverkostoa Lahdessa on yli 150 kilometrin edestä, joten ainakin lääniä tuntuisi riittävän.
Hiihtäjät pitävät näkemästään
Ensimmäisellä tauollani päätin jututtaa muutamaa naishiihtäjää. Mari, 48, ja Kirsi, 52, ovat molemmat aktiivisia hiihdon harrastajia. Kirsillä hiihtokilometrejä tälle talvelle on kertynyt noin 1300 ja Marille omien sanojensa mukaan 1500-2000. Kummaltakin Lahden hiihtoladut saavat vuolaasti kehuja.
“Tämän parempia latuja on vaikeaa löytää, kyllä Salpausselkä on suomalainen hiihdon Mekka!”, iloitsee Kirsi.
“Lahtelaiset saavat olla ylpeitä maastoistaan! Salpausselällä on erityisen mukavaa hiihtää koska laduista pidetään täällä tosi hyvää huolta ja hiihtokausi kestää tarpeeksi pitkään.”, kertoo Mari.
Rakkaus lajiin paistoi monen hiihtäjän kasvoilta. Tuntemattomat ihmiset hymyilivät minulle kun katseemme kohtasivat laduilla, toki en ihmettele jos hymyjen syynä oli erittäin kömpelö hiihtotyylini, mutta uskon, että hymyistä paistoi paljon muutakin. Jotenkin tuntui, että ihmiset olivat iloisia siitä, että he näkivät ladulla paljon hiihdosta innostuneita harrastajia. Hiihto yhdistää kansaa. Itselleni jäi erittäin miellyttävä kokemus Salpausselän latujen tarjonnasta. Salpausselän maisemia ei turhaan ole kehuttu. Tuntui siltä, että hulppeat olosuhteet antoivat lisää latausta hiihtosuoritukseeni. Aion ehdottomasti mennä toistekin. Hyvä Lahti!
Veeti Tuokko
