Korkeushypyn ystävät muistivat Kyösti Laaksosta. Rima Kyöstin ennätyskorkeudessa 200 cm. Kuva: Juha Kylänpää

 

Intohimoinen korkeushyppääjä, Helsingin Pomppu-Ukkojen perustaja, Kyösti Laaksonen menehtyi 84-vuotiaana 21. maaliskuuta. Hänet siunattiin perjantaina 5.huhtikuuta ja jo samana iltana hänen muistolleen hypättiin Liikuntamyllyssä Kyöstin toiveen mukaisesti. Hänen telinevoimistelua harrastava tyttärensä kokeili ensi kerran korkeushyppyä isänsä muistokilpailuissa hyvällä tuloksella.

Ulkojalan tekniikalla huippusuoritus

Kyösti Laaksonen hyppäsi omalla urallaan tasan 2 metriä 31-vuotiaana kesällä 1966 ulkojalalla, jolla myös Kalevi Kotkas liiteli kaikkien aikojen ensimmäiseksi Euroopan mestariksi 1934.  Laaksosen nuoruuden ajan ulkojalan mestari Kotkas piti Euroopan ennätystä hallussaan 17 vuotta. Aikuisurheilussa Laaksosen paras saavutus oli veteraanien Euroopan mestaruus Helsingissä 1980 45-vuotiaana tuloksella 183. Yksi mieliinpainuvimmista kilpailuista käytiin Mikkelissä 1985, kun Laaksonen voitti 50-vuotiaden SM:n tuloksella 175. Hopeaa sai Kyöstiä neljä vuotta vanhempi Olavi Niemi ylitettyään 170.

Kyösti Laaksonen 1935-2019. Kuva: Veli-Markku Kauhajärvi

Toimitsijaura hakee vertaistaan

Helsingin Pomppu-Ukot on järjestänyt yli 1200 korkeushyppykilpailua, joissa Laaksonen oli aina mukana yleensä kilpailun tarkkana sihteerinä. Tämän lisäksi hän toimi aktiivisesti toimitsijana muissakin kilpailuissa pääosin korkeushypyssä. Viimeisen kilpailunsa hän järjesti 16.5 2018 ja pöytäkirja siitäkin oli virheetön. ”Kössin pöytäkirjoista ei virheitä löydä”, toteaa Veli-Markku Kauhajärvi, joka jatkaa Pomppu-ukkojen aktiivista kilpailutoimintaa.

Olavi Niemen tavoitteena 100 cm ensimmäisenä suomalaisena 88-vuotiaana. Kuva: Juha Kylänpää

Kilpakumppani ja ystävä

Olavi Niemi oli perjantaina muistokilpailuissa mukana, ja hänen tavoitteensa on ensimmäisenä suomalaisena hypätä 88-vuotiaana 1 metrin. Åke Lund on hypännyt ”SE”n 99 cm yli 88 vuotiaana. Tällä kertaa Porin Tarmon ikihyppääjä Niemen tulos oli 90 cm.

Korkeushypyn ystävät seuraavat Kyöstin esimerkkiä

Länsi-Uudenmaan Urheilijoiden Tuija Varsala muisteli Kyöstiä lämmöllä. Hän oli kilpailuihin tullessaan kuunnellut Pariisin kevään kappaletta ”Painovoimaa (korkeushyppääjän rakkaus)”, jonka sanoitus on kuin tehty tähän muistojen perjantaihin. Varsalan tavoitteena on tänä kesänä ottaa ikäluokkansa SE nimiinsä.

Helsingin Tarmon Risto Karasmaa muisteli Kyöstin työelämää. Hänellä oli yliopistolla levytanko ja usein tilaisuuden tullen hän myös käytti sitä töissäkin harjoitellen, joskus myös opiskelijoiden läsnä ollessa. Työssään apulaisprofessorina Kyösti oli yhtä tinkimättömän tarkka kuin tämän artikkelin valokuvassa.

HIFK:n Jussi Autio, seiväshypyn Suomen mestari 1999, oli jo lopettanut uransa ja oli Eläintarhassa, jossa Kyösti Laaksonen pyysi korkeushyppykisoihin. Hän otti haasteen vastaan ja innostui uudestaan urheilemaan. Nykyisin hän järjestää myös seipäässä samankaltaisia kilpailuja.

Reijo Sundell, M70 MM-pronssia korkeudesta Puolan Torunista, hyppäsi kilpaa ja tarkisti riman korkeuden yhtä tarmokkaasti ja tarkasti kuin perjantaina korkeimman ja viimeisen hyppynsä tehnyt Laaksonen aikanaan.

Toinen tuore MM halli-pronssimitalisti, ensimmäisenä suomalaisena 220 ylittänyt, Helsingin Kisa-Veikkojen Matti Nieminen (M65) : ”Vaikka emme tekniikka-asioissa aina Kyöstin kanssa samaa mieltä oltu, on hänen poismenonsa valtava menetys”.  Reilun vartin asiantunteva analyysi kierähdystyylin eri tekniikoista, joka päättyi faktaan: ”Tänä kesänä tulee 50 vuotta suomalaisen viimeisestä aikuisten arvokisamitalista korkeushypyssä”.  Reijo Vähälä hyppäsi EM-hopeaa kierähtämällä SE:llä 217 19.9 1969 Ateenassa. Voin vain kuvitella näiden analyysien syvyyttä, kun Kyösti aikanaan näihin osallistui.

Helsingin Pomppu-Ukkojen aktiivinen kilpailukausi jatkuu toukokuussa ulkoradoilla Eläintarhassa.

Ensimmäinen kilpailupäivä ulkona on keskiviikkona 8. toukokuuta kello 17:30. Sen jälkeen kisaillaan joka keskiviikko Eltsussa.

Pomppu-Ukkojen kisoissa opastetaan ja kannustetaan kaikkia osanottajia Kyösti Laaksosen  opettamalla intohimolla.

 

Teksti: Juha Kylänpää