Kevään merkit ovat selkeät. Linnut laulavat, ympäristössä alkaa näkyä muutakin vihreää kuin puistojen ja tienvarsien roskakorit. Otsikoissa toitotetaan kaloripommeista ja nopeista laihdutustavoista.
Mitä lähempänä kesää olemme, sitä enemmän eteemme työnnetään dieetti- ja laihdutuskulttuurin luomia artikkeleita, joissa ei kannusteta terveelliseen vaan esteettiseen versioon itsestä. Suurin osa artikkeleista perustuu tutkimuksiin joiden tulokset eivät tue väittämiä tai joita ei ole tutkittu vielä tarpeeksi. Missä kulkee journalistin eettinen raja ravitsemusta käsittelevissä artikkeleissa? Onko eettistä kirjoittaa ja julkaista uutisia joissa kehottaa lukijoita välttämään tarpeellisia ravintoaineita tai syömistä yleisesti? Kyseenalaisen lietsonnan ytimenä selkeästi esiintyy erityisesti kannustus kesäkuntoon tai laihtumiseen, eikä yleisesti terveellisiin elämäntapoihin. Itse haluaisin välttää mediassa laihuuden jalustalle nostamista ja yleisesti epäsensitiivistä kielenkäyttöä laihduttamista ja ihmisten vartaloita mediassa kommentoidessa.
Nykyään kesäkuntokulttuuri ei rajoitu edes iltapäivälehtien tyyppisiin medioihin, vaan sosiaalinen media on tuonut dieettikulttuurin jatkuvaksi osaksi nuorien arkea. Jollain tasolla ymmärrän esimerkiksi instagram-vaikuttajan ammatin olevan konseptina suhteellisen uusi eikä kyseinen ammatti vaadi minkäänlaista koulutusta – tällöin ammattinimikkeen etiikasta ja vastuusta on vaikeaa keskustella. Mutta vuonna 2020 toimittajat voisivat alkaa jo kyseenalaistamaan vuosittaisia tottumisotsikoita, joita toistetaan lähestulkoon samalla syyllistävällä sisällöllä vuodessta toiseen. Suomessa yli kahdeksankymmentä tuhatta 15-35 vuotiasta on sairastanut syömishäiriön ja näistä jo anoreksian kuolleisuus on noin kymmenen prosenttia. Itse en halua toimittajana olla osa toksista mediailmapiiriä joka ruokkii erityisesti nuorien ihmisten käsitystä vinksahtaneista tavoitteista, ja näin olla mukana kasvattamassa kyseisiä lukuja.
Vaikka irrottaisi syömishäiriöt tästä laihdutuskontekstista onko tarpeellista ruokkia kansan itseinhoa, sekä vääränlaista tavoittelua tähän epärealistiseen muottiin johon kaikki halutaan puristaa? Missä lienee otsikot, joilla kannustetaan yleisesti tasapainoiseen elämäntapaan? Tai artikkelit tuettuna relevanteilla lähteillä, motivaationa vain ja ainoastaan hyvinvointi ja terveys? Tietysti toimittajatkin tarvitsevat rahansa ja klikeillä sitä saa, mutta olisiko aika luopua henkisesti laiskoista klikkiuutisista, jos ne ovat selkeästi vahingollisia. Mielestäni suomalainen media pystyisi parempaan, kuten kestävää terveyttä kannustavaan journalismiin ilman sairauksia ruokkivia erityispiirteitä.
