Tämä toistuu Seefeldissä. Iivo Niskanen ja kirkkain mitali.
(Kuva: Wikimedia Commons)

Hiihdon maailmanmestaruusmitaleista kamppaillaan Itävallan Seefeldissä ja Innsbrukissa 19.helmikuuta – 3. maaliskuuta. Suomelta lähtee täysi iskukykyinen joukkue MM-kisoihin kirkkaimpina tähtinään olympiavoittaja Iivo Niskanen ja olympiamitalisti Krista Pärmäkoski.

 

Itävallassa on aiemmin järjestetty neljät arvokisat, 1933 MM, 1964 ja 1976 MM ja olympiakisat Innsbrukissa sekä 1999 MM Ramsaussa. Menestys Suomella Itävallan maaperällä pohjoismaisten hiihtolajien arvokisoissa on ollut tuloksekasta ja saman menon uskon jatkuvan tämänkin vuoden MM-kilpailuissa.

Itävallan ensimmäisissä MM-kilpailuissa 1933 Suomi oli mitalitaulukon kakkonen (1-0-1) Ruotsin ollessa suurin mitalirohmuseitsemällä mitalillaan (3-2-2). Veli Saarinen voitti 50 km:n kultaa ja Väinö Liikkanen 18 km:n pronssia. Tuolloin kilpailtiin vain miesten hiihdossa ja mäkihypyssä. Häviö Ruotsille oli silloin Suomen ainoa murhe.

Talviolympialaisissa 1964, jotka olivat samalla MM-kilpailut, muistamme äskettäin edesmenneen Mr.Seefeldin, Eero Mäntyrannan, joka kahdella henkilökohtaisella kultamitalillaan (15 ja 30 km) ja viestihopealla oli kisojen hiihtokuningas. Veikko Kankkonen oli mäkihypyn valtias kulta- ja hopeamitalillaan. Naisten hiihdossa Mirja Lehtonen otti 5 vitosella hopeaa ja naisten viestijoukkue sai pronssia.

1976 Olympia-, MM-kilpailuissa Suomen sykähdyttävin teko oli miesten 4*10 km:n viestin (Pitkänen, Mieto, Teurajärvi, Koivisto) voitto, jonka takia minäkin jouduin pinnaamaan koulusta. Naisten hiihdossa Helena Takalo voitti vitosen ja viestijoukkue toi hopeaa. Suomen mitalit tulivat kaikki maastohiihdosta, kun Arto Koivisto oli edellä mainittujen lisäksi pronssilla 15 km:llä.

Ramsaun 1999 MM-kisojen hiihtokuningas oli Mika Myllylä kahdella kullalla ja yhdellä hopealla. Yhdistetyn joukkue Hannu Manninen, Tapio Nurmela, Jari Mantila ja Samppa Lajunen otti MM-kultaa. Lajunen oli myös henkilökohtaisessa kisassa hopealla.

 

Tänä vuonna kaksi kertaa peräkkäin vuoden urheilijaksi valittu Iivo Niskasen päätavoite on 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähdön maailmanmestaruuden uusiminen. Niskanen on tuttuun tapaan kilpaillut säästeliäästi, maailmancupin voitto Otepäässä 15 km (p) ja Ullricehamnin 15 km (v) kuudes sija nostavat Niskasen myös yhdistelmähiihdon kuumimpien suosikkien joukkoon. Parisprintissä Suomen osakkeet paranevat huomattavasti kun kisa käydään perinteisellä hiihtotavalla. Niskasen parina hiihtää Risto-Matti Hakola. Mitali on selviö, kultakaan ei kaukana ole. Sprinttihiihto on vapaalla ja näillä näkymin finaalipaikkakin olisi jo huippusaavutus. 4*10 km:n viestissä hyvällä taktisella hiihdolla palkintopallille on asiaa, sen ovat kauden Maailman Cupin viestit osoittaneet. 50 km hiihdetään vapaalla ja yhteislähtönä pomminvarmasti taktiikkakilpailuna, joka on aina valmis yllättäviinkin mitalisteihin, joita voi tulla myös sinivalkoisten väreistä.

 

Naisten hiihdossa henkilökohtaiset mitalitoiveet ovat Krista Pärmäkosken varassa. Krista on hiihtänyt tasaisesti maailmacupissa, lisää vauhtia ja liukua, niin podium kutsuu. Viesteissä ja parisprintissä muhii luonnollisesti mitalimahdollisuus hyvinkin vahvasti. Perinteisen osuus tuo aina suomalaisille lisää mahdollisuuksia.

Yhdistetyssä alkukauden vaikeus on hyppääminen. Mikäli hyppy ei suju, hiihtoladulla ei muita saada kiinni. Maajoukkue onkin nyt tehohyppäämässä päävalmentaja Petter Kukkosen johdolla, joten uskon yhdistetyssäkin yhteen mitaliin.

Kuten historiakin Itävallassa käydyistä kisoista kertoo hyppyri ei suomalaisia ole suosinut Kankkosta lukuun ottamatta.  Antti Aallolle pistesija olisi huippusaavutus. Toivottavasti olen väärässä.

Seefeldistä Suomeen 7 (2+2+3) mitalia.

Juha Kylänpää ( Kuva: Bee Hellén)