Pohjois-Suomeenkin nousee uusia koirapuistoja. Kuva Limminrannan puistosta Oulusta. (Kuva: Estormiz, Wikipedia)
Valtaosa tietää koirapuiston käsitteenä ja moni myös vierailee lemmikkiensä kanssa sellaisessa. Helsingissä on varsin kukoistava puistokulttuuri, koska irtipitomahdollisuuksia ei juuri ole. Muualle Suomeen mentäessä puistojen esiintyvyys harvenee, mutta silti joka vuosi pystytetään lisää koirille tarkoitettuja aidattuja alueita.
Koirapuistot ovat kaupungin tai yksityisen tahon ylläpitämiä aidattuja alueita, joissa koiranomistajat voivat ulkoiluttaa lemmikkejään irti niille mahdollisimman luonnolliseksi rakennetussa ympäristössä. Muuten jokaista koiranomistajaa koskee kiinnipitovelvollisuus. Koirapuisto konseptina on varsin ihanteellinen, mutta käytäntö voi olla jotain aivan muuta.
Kysymys kuuluukin, että onko koko perhe tervetullut koirapuistoon? Jokaisella koirapuiston käyttäjällä on tähän varmasti suora vastaus. Omani on ei. Lapsia ei tulisi päästää porteista sisälle.
Järjestyssäännöt pystyy jokainen halutessaan tarkistamaan ulkopuolelta tai kyltistä puiston aitojen sisäpuolelta. Ohjeet ovatkin varsin kattavat, mutta lapsista niissä ei puhuta mitään. Jää jokaisen vanhemman oman harkinnan varaan, tuoko lastaan puistoon vaiko ei.
Oman kokemuksen mukaan useat vanhemmat ovat järkeilleet asian niin, että lasten ei ole turvallista ulkoilla samalla aidatulla alueella viiden saksanpaimenkoiran kanssa, joista kolme on ennestään tuntemattomia. Löytyy kuitenkin myös niitä vanhempia, jotka laskevat sen varaan, että oma kolmevuotias ihmistaimi on kasvanut koko ikänsä kilttien jättiläisten ympäröimänä ja osaa käyttäytyä niiden seurassa asianmukaisesti.
Kun vanhempi tekee ratkaisun tuoda useamman irti olevan koiran keskelle omaa jälkikasvuaan, ottaa hän joka kerta riskin. Myös koiran omistaja ottaa riskin, kun tuo lemmikkinsä koirapuistoon, koska hyvin harva pystyy lukemaan koiraansa niin hyvin, että voisi ennakoida tämän kaikki mielen liikkeet. Vaikka omistaja sanoo toiselle aidan salvassa kiinni olevalle, että oma yksilö on todella kiltti, oikea mamman mussukka, voi mitä tahansa tapahtua. Itsekin olen syyllistynyt edellä mainittuun koiran inhimillistämiseen. Pahimmassa tapauksessa syntyy koirapuiston herruuden äänekäs selvittely kulmahampaiden esittelyllä höystettynä, jonka seurauksena eläinlääkärikulut voivat nousta tuhansiin euroihin. Niin lapset, kuin eläimetkin ovat arvaamattomia.
Koirapuiston sääntöihin kuuluu, että se eläin, joka aiheuttaa välikohtauksen, tulee poistua. Miten tulisi menetellä, jos kyseessä on äänekäs lapsi ja lapsiin tottumaton koira, joka varoittaa lasta murinalla? Kumman tulisi tässä tilanteessa poistua?
Toivoisin, että jokainen ihminen ymmärtäisi ulkoiluttaa jälkikasvuaan niille tarkoitetuissa puistoissa ja lemmikkejään koirapuistoissa. Sillä tavoin vältyttäisiin välikohtauksilta ja kaikki saisivat nauttia Suomen raikkaasta ulkoilmasta rauhassa.
