Vauhtia ja tilanteita riitti kuuluttajille Kiipulassa viikonloppuna. SM-maastot käytiin kaksipäiväisinä 4.5-5.5 2019. Lauantaina juoksivat SAUL 30+vuotiaat ja FlyingFinns juniorit 9-13 vuotiaat. Sunnuntaina kilpailivat SUL:n kilpailusarjat 15-vuotiaista miehiin ja naisiin.

Kuulutustiimi

Kisoihin oli mitoitettu kolmihenkinen kuulutustiimi. Minä ja Jorma spiikkasimme kilpailutapahtumat ja haastattelut ja Jarkko hoiti seremoniat. Ryhmän koko oli juuri sopiva. Janakkalaan vaatimus oli näköjään, että etunimen piti alkaa J:llä.

Kaikki mitalistit saatiin hehkutettua maaliin, kun palkintojen jaot oli ajoitettu heti lähtöjen jälkeen. Reitin pituus oli 2040 metriä, joten kierroksen aikana ehdittiin jakaa niin henkilökohtaiset kuin joukkuemitalitkin. Hyvä ennakkosuunnittelu tuotti toivotun tuloksen tapahtumanohjauksen. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty, sopi hyvin viikonlopun tekemisiimme. Kuulutuslaitteet olivat oikein kokoiset ja tehoiset, niin tekeminen oli helppoa.

SAUL-maastot lauantaina

Heti aamukymmeneltä 80+ naiset ja 90+ miehet kirmasivat metsään. Kilometrin kisailun jälkeen pääsin haastattelemaan hyväkuntoisia urheilijoita ”räkähaastattelussa”. Haastattelumuoto on heti maalintulon jälkeen tapahtuva pikahaastattelu. 90 vuotiaiden miesten mestari, Kyyjärven Kyvyn Matti Tamminen, olikin yllätys, yllätys -median edessä vanha tekijä. Vastukset tulivat kuin apteekin hyllyltä, ja tavoitteet uralla hyvin selvillä. 80 vuotiaiden naisten mestarin haastattelussa puhuttiin muustakin kuin urheilusta. 81 vuotias Aino Kilpeläinen oli juuri jäänyt leskeksi sekä vaihtanut seuraa Turengin Sarastuksesta Hämeenlinnan Kisaan. Hän oli löytänyt urheilusta mukavan lisän elämäänsä täyttämään puolison menetyksen jättämää aukkoa.

Hiukan haastetta isoissa lähdöissä toi usean sarjan seuraaminen. Joissakin lähdöissä oli jopa neljä sarjaa samaan aikaan matkassa. Omasta mielestäni saimme kuitenkin kaikki mitalistit hehkutettua maaliin, Suomen mestarit varmuudella kaikki. Joukkuekilpailun seuraaminen oli hankalaa melko kompleksisten sääntöjen vuoksi, ja päätimmekin niiden osalta odottaa viralliset tuloksia ja julistaa sitten vasta mitalistit. Arvuuttelemalla voi aiheuttaa vain turhia ja kysymyksiä, sekä joillekin myös pahaa mieltä. Joukkuetulokset saatiin melko hyvin laskettua, vain muutama virhe sattui, mutta tarkka kuulutustiimimme korjasi ne virheet ennen kuin mitalit jaettiin. Yksiäkään mitaleita ei jälkikäteen tarvinnut vaihtaa, se on hyvä saavutus se.  Palkinnot jaettiin olympiahymnin säestyksellä ja se loi mestaruuskilpailuihin arvokkaan ilmapiirin palkintojenjakoihin.

Nuorimpien aikuissarjojen haastattelut olivat mukavia rentoja haastatteluja, ja huomasinpa haastatelleeni myös suunnistuksen kaksinkertaista maailman- ja Euroopan mestaria. Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Jani Lakanen voitti Janakkalassa 40-vuotiaiden miesten maastojuoksun. Hän kertoi vihdoin ensi kesänä kokeilevansa myös ratajuoksua, erityisenä haaveena juosta 3000 metrin esteet. Topi Raitanenkin kokeili 19 vuotiaana esteitä, ja siitä tulikin suunnistajalle päälaji. Laji sopinee Janille myös hyvin. 40-vuotiaden ikäluokan SE on Jouko Kuhalla.

Toinen kotimainen kielikin tuli käyttöön haastatteluissa, kun 35-vuotiaiden mestari, Gamlakarleby IF:n Jan Kaas olikin täysin ruotsinkielinen. Hyvä, että sekin taito on aikoinaan opiskeltu. Pientä haastetta kielenvaihto vauhdissa toki toi, mutta palaute oli pelkästään positiivista. Kaasin tavoite on päästä mukaan kesällä Kalevan kisoihin 10000 metrille Lappeenrantaan.

Flying Finns maastot lauantaina

Kello 15:00 kirmasivat yhdeksänvuotiaat kilometrin lenkeilleen. Tässä oli sitä todellista liikunnan riemua, kun nuorimmaiset ottivat jo alkukirin lähdössä. Näiden kilpailuiden tavoitehan on opettaa nuoret mestaruuskilpailutunnelmaan ja olosuhteisiin sekä kilpailusääntöjen noudattamiseen. Varmistus tuntia ennen, calling, voittajan haastattelu maalissa ja aikataulutettu juhlallinen palkintojenjako, ovat asioita joita osa kilpailijoista koki ensi kerran.

Kilpailussa koettiin myös pientä draamaa, kun yhden kilpailijan RFID-tunnisteella oleva kilpailunumero oli huoltajan kassissa, ja hän onnistui juoksemaan tunnistemattojen luota niin, että hänelle saatiin aika. Kilpailija oli kuitenkin kotonaan sairaana. Tämä on tietysti asia, jonka voisi hoitaa toisinkin. Tunniste voisi olla aktiivinen vain callingin jälkeen ja lakkaisi toimimasta maaliintulon jälkeen. Junioritapahtuman iloisin haastattelu oli tyttöjen 10 vuotiaiden mestarin, Hämeenlinnan Tarmon Venla Mennalan, haastattelu. Venla vastasi ammattilaisen tavoin kysymyksiin oranssi putkihuivi päässä, jossa oli Kaisa Mäkäräisen nimikirjoitus. Idoli oli ollut kilpailemassa Hämeenlinnassa maaliskuussa SM-ampumahiihdoissa. Oranssi putkihuivin sisältä löytyi myös vastaus viimeiseen yllättävään kysymykseeni. Kumpi voittaa illalla Liigan? ”HPK tietysti”, totesi Mennala ja ennakoi Oulun tapahtumat illalta oikein.

Sunnuntain SM-maastot

Lähtökohta sunnuntaille oli henkilökohtaisesti hyvä. Olin kirjoittanut ennakkojutun kisasta jo valtakunnallisille nettisivuille, joten kotiläksyt oli tehty hyvin. Samoin olin numeroinut kilpailijat etukäteen viimevuotisten tulosten perusteella ja nostanut osalle suosikeista pienempiä numeroita. Nyrkkisääntö, joka startissa oli, mitä pienempi numero, sitä nopeammin juoksee. Lisäksi jokaisessa lähdössä oli vain yksi sarja kerrallaan. Joukkuekilpailun seuranta oli tietysti haastavaa, ja siitä yhden palautteen sainkin yleisön joukosta. Kaikki palaute on kuitenkin aina hyvästä ja parantaa toimintaa.

Haastattelupisteellä kuultiin päivän iloisin mies. 22-vuotiaiden mestari, Joensuun Katajan Mikko Hirvonen oli suunnattoman iloinen voitostaan ja antoi sen kuulua Jorman haastattelussa. Urheilun yllätykset palkitsevat tekijäänsä. ”Nyt oli vihdoin minun vuoroni”, totesi Hirvonen. Naisten ja miesten sarjojen haastateltavat olivat tottuneita mediaesiintyjiä ja haastattelipa naisten mestari, Kristiina Mäki; kuuluttajaa takaisin. ”Onko sinulla kylmä?” kun haastattelijan käsi aavistuksen tärisi. Topi Raitanen ja Jaakko Piesanen antoivat hyvän näytön kunnostaan, ja lähtevät luottavaisina kesään.

Kaikki mitalistit saimme hehkutettua maaliin. Kun urheilijaa hehkuttaa loppusuoralla ja hän elehtii nimensä kuultuaan takaisin, tuntee siinä onnistumisen tunnetta itsekin. Kisojen pitkäaikaisin osallistuja huomioitiin myös lähtöesittelyssä. 39:tä kertaa peräkkäin SM-maastoissa kilpaillut Asmo Ahola juoksi yllättäen numerolla 39. Ensi vuonna Kurikassa tulisi 40.perättäinen kerta.

Palkintojenjaot suoritettiin olympiahymnin säestyksellä juhlavasti lähtöjen jälkeen täysin SUL:n ohjeistuksen mukaisesti. Palkintojenjaosta huokui onnistumisen ilo myös meille noin 50 metrin päähän. Kaikki mitalistien valmentajat saivat myös huomiota nimimaininnalla, toki vain voittajan valmentaja palkittiin mitalilla.

Palaute kisapaikalla oli positiivista ja vain muutamia pikku tarkennuksia käytiin meille kertomassa. Se oli hyvä juttu, sillä olimme yleisön keskellä tapahtumapaikalla kevyen aidan takana, jolloin palautteen anto oli helppoa.

Kisojen jälkeen oli raukea ja onnistunut olotila. Kahden päivän seisominen nurmikentällä oli kuitenkin käynyt hiukan tukirangan päälle ja selässäkin hiukan tuntui, kun kollegan kanssa istahdimme vaivalloisesti tilavaan Volkswagen Golfiin ja ajelimme etelään. Jäämme odottamaan tuomariston raporttia levollisin mielin.

Teksti:                 Juha Kylänpää

Kuva:                  Pirjo Rättyä: Kuulutustiimi Juha Kylänpää, Jorma Peltonen ja Jarkko Piekkari