Jälleen se parjattukin aika vuodesta.

Pierre de Coubertinin tarkoitus saattaa nuoriso yhteisymmärrykseen urheilun avulla oli varmasti puhtaan vilpitön. Kuulemani mukaan aatteellisuus loistaa silti monen urheilusta kiinnostumattoman mielessä poissaolollaan. Ymmärtäähän sen, kovat ajat koettelevat. Kaikelle kansalle tiedossa ovat ihastuttavat tai vihastuttavat 16 päivää.

Suhtautuakseni vakavasti vihastuvien kollektiiviseen kokemukseen epäreiluudesta, jätän Olympialaisiin ihastuneiden onnenkokemukset tyystin sivuun. Ollakseni oikeudenmukainen? Kenties. Tosifanit kun tuntuvat – ainakin väitteiden mukaan – mitätöivän puolisoidensa tunnekokemukset suuren urheilujuhlan alla. Humu ylittää periaatteen suoriutua kotitöistä yhteisvoimin. Pyykkitulvaan hukkuminen uhkaa. Ero on vireillä.

Neljännentoista päivän kohdalla laitetaan halki poikki pinoon asunto, huonekalut, sijoitusrahastot ja lapset. Harppokoon nirppanokkainen prinsessa ulos ovesta alppihiihdon tieltä. Yhdentekevää.

Mikä herättää marttyyrin meuhkaamaan?

Melkoinen hullunmylly kahden viikon tähden. Vien sympatiani urheilumittelöä kammoksuvien puolelle – ainahan ärsytyksellä on juurisyynsä. Mikäli kasarihirvitystuulipukua ei ole viety tasaisin väliajoin sauvakävelylle, muuttuu sen omistaja taatusti myrkynvihreäksi kateudesta nuoria lupauksia kohtaan.

Rohkenen epäillä yksin sitä kiukun selittäjänä. Pikemminkin otaksun meuhkaavan yhteisöllisyyden raastavan penkkiurheilusta kiinnostumattoman hermoja. Pääkaupungin vilske ja hössötys jäävät useimmiten kodin seinien ulkopuolelle varsinkin, jos niiden tiedetään ylittävän partnerin sietokyky kohtalokkaalla tavalla. Komaroville tai Rukajärvelle voi hurrata hiljaa mielessäänkin.

Vaaran paikka on edessä, kun keskittyminen kuplan ulkopuolisista asioista voiton hetkellä herpaantuu. Menestys vie sukeltelemaan minne lie suihkulähteisiin. Myötähäpeää tuntevalta puolisolta tuskin heruu enää vähäisintäkään ymmärrystä. Elämäni ihminenkin on sitten kääntynyt minua vastaan, saattaa marttyyri ajatella.

Lyhyesti ja vakavasti sanottuna ärtymystä saattaa herättää sekin, että vuoden 2022 järjestäjämaa rikkoo ihmisoikeuksia karulla tavalla. Kipeät kohtalot hukkuvat urheilujuhlan huumaan. Ihmekös, jos penkkiurheilijan tiedostamattomuus repii hermot riekaleiksi.

Suurten kysymysten äärellä alppihiihtokin menettää kiinnostavuutensa

Onhan kaikki aivan käsittämättömän epäreilua. Ikäväkin alkaa painaa – mikäli istuttaisiinkin samaan kahvipöytään, keskustelunaiheet loistaisivat poissaolollaan. Kitalaki palaisi rakoille, kun juoman jäähdyttämisen estäisi olohuoneesta keittiöön kajastava sininen valo. Menetys satuttaa kaikkia muita paitsi penkkiurheilusankareita.

Paitsi että nimenomaan, jos istuttaisiin. Ovat kai ne keskustelunaiheet melko loppuunkulutettuja olleet kautta pandemia-ajan ja etätyössä lusimisen. Partnerin naamaan kyllästyminen vie alle sekunnin sadasosan. Kai sitä näin ollen soisi toiselle jotakin vaihtelua kaiken kurjuuden keskelle, saattaa marttyyri ajatella mielenhäiriössään.

Vaan kun ei. Pyykkikori on tulvillaan, uhkaa hukkuminen. Ovi käy. Siinäpä urheilusankarille varsinainen uusimman ajan extreme-laji – kuinka välttää moinen kohtalo. Siinäpä 16:ta päivää kammoksuvan selviytymisvinkki numero yksi. Uskon vahvasti halun television kyttäämiseen vähenevän elämän ja kuoleman kysymysten keskellä.

Neljännentoista päivän kohdalla?

Vaakakupeissa avioliitto ja urheilujuhla – ja kaikkiko tyhjän tähden?

Vielä kaiken edellä mainitun tiedostavanakin yritän elätellä toivoa, joskin kyseenalaisin keinoin. Muistutan marttyyreille, että vastaavan tai jopa korkeamman tason koettelemuksia on löydettävissä muualtakin. Aviokriisi on käsittääkseni 16:ta päivää suurempi järjestelykysymys huonekalujen jakamisineen ja huoltajuuskiistoineen. Jos taas pyykkivuoren selvittämisestä saa extremeä, kehotan lämpimästi lusimaan kaksi viikkoa rantalomalla, kun matkusturajoituksia nyt puretaan viimein hiljalleen.

Toisaalta otaksun puoleeni käännyttävän jopa konkreettisten neuvojen toivossa. Sellaisia tuskin on olemassakaan ainakaan kovapäisille kiukuttelijoille. Antaakseni kirjoitukselleni lukijoiden peräänkuuluttaman sisällön, nostan esille elämän ohjenuoran numero yksi. Toisinaan ennakoinnille on tarvetta. Mikäli muutoin potentiaalinen kumppaniehdokas nostaa kynttiläillallisella esiin viehätyksensä penkkiurheiluun, kehotan jokaista arvonsa tuntevaa kipittämään lujaa poispäin.

Tai kenties marttyyrit ovat itse niin hakoteillä, etteivät ymmärrä olevansa väärässä. Kirjailija Oscar Wildekin, joka pilkkasi miehekkäänä pidettyä urheilua, lausui siitä seuraavasti: “Suhtaudun hyväksyen mihin tahansa toimintaan, joka edellyttää erikoisten vaatteiden päälle pukemista.”