Terveydenhuolto on ollut koetuksella viime aikoina. Sairaanhoitajan toimenkuva on jo valmiiksi luonteeltaan kiireistä ja pitää sisällään paljon vastuuta. Tamperelaisen sairaanhoitajan työnkuva muuttui korona-kriisin myötä. Vastuuta tuli lisää roppakaupalla, mutta se ei tuntunut paljoa palkkapussissa.
25-vuotias sairaanhoitaja, Karoliina Virtanen, on ollut toimessaan vasta vajaat kaksi vuotta. Ennen sairaanhoitajan opintoja hän työskenteli turvallisuusalalla. Lopulta hän löysi kutsumuksensa terveydenhuollon puolelta. Vielä alkuvuodesta hän työskenteli Tampereen yliopistollisen sairaalan gastroenterologian päivystysosastolla. Karoliina päätyi tähän ammattiin osittain siksi, koska haluaa haastaa itseään.
“Tykkään työn monipuolisuudesta ja joka päivä oppii jotain uutta”, hän kuvailee.
Onnistuneet potilaskokemukset ovat palkitsevia. Karoliina kokee suurta iloa, kun sairaalasta saa kotiuttaa hyvin hoidetun, parantuneen potilaan.
Haasteita aiheuttavat kiire, vastuullisuus ja sitten ne rankemmat potilaskokemukset. Toivottavaa olisi aina saada potilaat voimaan paremmin, mutta vastoinkäymiset ja takapakit ovat osa sairaalaelämää.
“Eihän se ole kivaa silloin, kun kaikki ei mene niin kuin Strömsössä”, huokaisee Karoliina.
Korona muutti työnkuvaa
Kun koronaa sairastavien potilaiden määrä alkoi kasvaa, siirtyi Karoliina ensiavun tarkkailuosastolle. Uuden työympäristön lisäksi tulivat kokonaan uudet työkaverit.
“Monet palasivat sairaanhoitajan työhön pitkän tauon jälkeen, joka lisäsi meidän muiden vastuuta”, hän toteaa.
Haasteiden ja kiireen lisääntymisestä huolimatta Karoliinan kupliva nauru värittää aika ajoin hänen puhettaan.
“Potilaat ovat olleet todella ymmärtäväisiä ja eri firmojen lähettämät lahjat ovat piristäneet työpäiviä”, hän sanoo nauraen.
Yhteiskunnan antama tuki ei Karoliinan mielestä kuitenkaan ole ollut riittävää. Resurssipula ja taloudellinen kompensointi ei ole vastannut työn kuormittavuuden kasvua. Lisäksi pahimman yli päästyä on sairaaloissa ruvennut pyörimään taas normaali arki. Leikkausjonot ovat kasvaneet ja ei kiireellistä hoitoa tarvitsevia potilaita on kertynyt paljon. Kaikki tämä lisää työn määrää, eivätkä käsiparit meinaa riittää.
“Nyt resurssit eivät tunnu riittävän tähän jälkipuintiin, hoitoa tarvitsevia on todella paljon”, hän kertoo.
Positiivinen asenne ei ole kadonnut
Hyvinä vastapainoina raskaalle työlle ovat omat koirat sekä hevosharrastus. Eläinten parissa työasiat unohtuvat. Karoliina jaksaa edetä hyvällä asenteella. Työt tehdään ja potilaat hoidetaan. Edessä on yövuoro, mutta se ei hymyä hyydytä.
“Lähdenkin tästä töihin katsomaan, mitä siellä odottaa”, Karoliina naurahtaa.
Kuvat Karoliinan omasta albumista
