Koko termi matkailu on saanut uuden merkityksen vuonna 2020. Maailmanlaajuinen pandemia on saanut monet maat sulkemaan rajansa ja pelkästään Suomessa on pahimmillaan lähes sata lentokonetta ollut seisontaparkissa. Eläkeläiset ovat joutuneet perinteisen Kanariffan matkan sijaan tyytymään lomakuvien katsomiseen. Kaupunkilomailijat ovat Berliinin sijaan rynnänneet Nuuksion poluille. Jopa tv-sarjojen viettelijäsinkut suuntaavat Thaimaan sijaan Keski-Suomen Kainuuseen, joka tunnetaan nykyään nimellä Thainuu.
Huono kehityssuunta(ko)
Useiden vuosien ajan Keski-Eurooppaan on saanut lentoliput halvemmalla kuin junaliput Pohjois-Suomeen. Onko ihmekään, että pitkät viikonloput suunnataan nollaamaan ajatuksia parin tunnin lentomatkan päähän? Nyt, kun se ei ole onnistunut, ovat kansallispuistojen parkkipaikat olleet täynnä autoja ja riippumattoteltat loppuneet kaupoista.
Löysin itsenikin kevään sekä kesän mittaan erilaisilta luontopoluilta ja Lappiinkin lähdin viikoksi vaellusreissulle. Luontopolulla tekee mieli laittaa puhelin äänettömälle ja kävellessä erilaisia reittejä ei pahemmin kelloa katsella. Mieli ja kroppa kiittää. Väkisinkin tulee ihmetelleeksi sitä, että miksi tämän loistavan rentoutumiskeinon on löytänyt vasta nyt?
Henkilökohtaisen mielihyvän lisäksi maapallo on voinut paremmin. Venetsian kanavien vedet ovat kirkkaammat kuin koskaan ja Intiassa nähdään taas saastepilvien sijaan taivas. Uskon myös, että me suomalaiset olemme oppineet arvostamaan kotimaatamme enemmän. On metsiä, joihin mennä. Meriä, joihin pulahtaa. Ja mikä tärkeintä, on tilaa hengittää.
Ovatko suomalaiset matkailijat vientituote?
Vaadittiin maailmanlaajuinen pandemia, että ymmärsimme Suomen hienot puolet. Entä sitten, jos/kun pandemia on selätetty ja lentokoneiden moottorit taas käynnistyvät? Olemmeko ensimmäisinä Helsinki-Vantaalla piletit kädessä vai muistammeko silloinkin kotimaassa lomailun mahdollisuuden?
Pahoin pelkään, että itsekin saatan kääntyä ensimmäisen vaihtoehdon puoleen. Varsinkin, kun lentoyhtiöt sekä Etelä-Euroopan turistimaat janoavat eurojani ja markkinointiviestejä alkaa varmasti tulla joka puolelta. Todennäköisesti kotimaan matkailukohteiden brosyyrit jäävät näiden kovien markkinavoimien jalkoihin, vaikka yhtä lailla Lapin lomakohteet ovat hätää kärsimässä matkailijoiden puuttuessa.
Yksilötasolla tekisi mieli kirjoittaa koronan jälkeiselle minälleni kirje. Muistuttaisin, että kannattaa arvostaa leffassa käymisen kaltaisia tavallisia asioita. Muistuttaisin, että on ok jättää kalenteriin muutaman tunnin breikkejä ilman ohjelmaa. Muistuttaisin, että hankintani ja lomareissuni kannattaisi keskittää tänne Suomeen.
Mielenkiintoista nähdä, että miten valtiollisella tasolla toimitaan. Suositellaanko meitä osakekurssin nousut silmissä hyppäämään seuraavalle Finnairin lennolle vai korostetaanko kotimaisuutta ja paikallisuutta? Suomen teollisuus on riippuvainen vientimarkkinoista, mutta eihän suomalaisen lomailijan tarvitsisi olla vientituote.
(Artikkelikuva: pxhere)
Sebastian Allén
