Vuonna 1841 valmistuneen Kumpulan kartanon kasvitieteellisessä puutarhassa on valtava kokoelma erilaisia kasveja, kukkia ja puita ympäri maailmaa. Ne on sommiteltu hienostuneella maulla vanhojen rakennusten ja veden ääreen. Näin on saatu aikaan värikylläinen ja harmoninen kokonaisuus, jossa arjen stressi takuulla hälvenee.

Kumpulan kartanon vuonna 1841 valmistunut päärakennus. Kartanossa säilytetään nykyään geologisia kokoelmia, ja kartanon puistosta on muokattu kasvitieteellinen puutarha. Kuvan etualalla oleva möhkäle on Grönlannista löydettyä luonnollista rautaa, jonka on kartanolle lahjoittanut geologi ja tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöld (1832–1901).
Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan paratiisin omaisissa maisemissa silmä ja mieli lepää. Tälle on olemassa hyvä evolutiivinen selitys: veden ja vehreyden läsnäolo kielii ravinnon runsaudesta ja laaja näkyvyys turvallisuudesta – kummatkin ovat olennaisia elonjäämistä edistäviä tekijöitä. Siksi tällaisissa olosuhteissa ihminen tuntee olonsa luonnostaan hyväksi ja stressi vähenee.
Turvallisuus ei kuitenkaan ole aina taattua. Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan on tuotu kasveja ja puita eri maanosista, ja puutarha on jaettu maanosien mukaisesti eri osastoihin. Itä-Aasian osastolta löytyy maukkaan näköisiä mustia marjoja, joita ei kuitenkaan kannata maistaa. Kyseessä on nimittäin actaea asiatica eli ”kiinankonnanmarja”, joka on ihmiselle erittäin myrkyllinen, mutta linnuille sopivaa ravintoa.
Puutarhassa on paljon hienoja ja erikoisia puita. Kuvassa metsävaahtera eli acer platanoides. Sitä esiintyy Suomessa luonnollisena harvakseltaan, mutta runsaammin esimerkiksi Keski- ja Itä-Euroopassa.
Puutarhan kumpuileva ja vehreä maasto saa miltei odottamaan kömpisikö jostain esiin hobitteja tai teletappeja.
Puutarhan kukkien värikylläisyys on henkeäsalpaavaa. Purppurakukkien muodot ikään kuin alleviivaavat niiden hedelmällisyyttä.
Kumpulan kartanon puutarhureilla on selvästikin mielikuvitusta ja taiteellista silmää.

Teksti ja kuvat: Mikko Sillfors