Kukkakauppias Pirjo Mönkkösen nauru tarttuu. (Kuva: Nina Schleifer)

Laajasalon kukkakioskin omistaja Pirjo Mönkkönen on elämäntapakukkakauppias. Kukkakauppa-alan murros ei haittaa, kun tarttuva nauru ja ystävällinen asiakaspalvelu houkuttelevat vakioasiakkaat kerta toisensa jälkeen kioskin luukulle.

Asiakaspalvelutehtävissä Uudessa Suomessa työskennellyt Pirjo Mönkkönen oli 24 vuotta sitten muutoksen edessä, kun lehti lopetettiin. Uusi työ löytyi kukkien parista: aluksi jakeluauton ratissa kukkatukussa, sittemmin yrittäjänä Laajasalon kukkakioskissa.

– Aina minulla oli ollut haaveena jotakin omaa. Yksi kaunis päivä mieheni sanoi, että lehdessä oli myytävänä kukkakioski eli lähdetkös sinne. Ja niin minä sitten ostin tämän kioskin, kävin pikasidontakoulun ja tulin tänne.

Enää Pirjo ei uskaltaisi näin suurta askelta ottaa, mutta silloin riitti rohkeutta. Alan sesongit ja tuotteet hän oli oppinut tuntemaan kukkatukussa.

– Ei sitä koulun penkiltä niitä tietoja ja taitoja haeta vaan kokemuksen kautta. Välillä vähän otetaan nokkiin, mutta sieltä sitten aina noustaan, toteaa Pirjo.

Kukat elämäntapana

Kukkakauppiaan arki on kurinalaista. Laajasalon kukkakioski on kiinni ainoastaan tiistaisin. Tunnollinen Pirjo pitää periaatteenaan, ettei koskaan saa myöhästyä – eikä sairastua. Edes 39 asteen kuume ei estä häntä tulemasta töihin, sitä varten on hänen mukaansa lääkkeitä. Yksityisyrittäjä ei myöskään lähde kioskistaan lounaalle vaan haukkaa eväitä tilausten välissä.

– Tämä on minun elämääni. Enemmän minä täällä tunnen ihmisiä kuin kotiseudullani.

Kukkakauppiaasta onkin tullut tiivis osa naapurustoa. Hersyvä nauru ja mukavat jutustelut houkuttelevat vakioasiakkaat kioskille.

– Parasta työssä ovat asiakkaat. Asiakkaat antavat sen voiman ja ilon työhön. Täällä käy vain ihania asiakkaita.

Kuva: Nina Schleifer

Ruusuinen tulevaisuus

Pirjo ei ole huolissaan marraskuussa uuteen Laajasalon kauppakeskukseen avattavan kukkakaupan tuomasta kilpailusta. Kyllä asiakkaita riittää. Vaikka jotkut asiakkaat arvostavat hienostoliikkeitä, hänen kioskilleen hakeutuvat ne asiakkaat, jotka arvostavat tuttua, nopeaa ja ystävällistä palvelua.

– Etenkin talvella asiakkaat ovat tosi nopeita, Pirjo nauraa.

Pirjo tarjoaa apuaan myös toisille yrittäjille. Makupisteen ja Huldan Kalan asiakkaat voivat noutaa tilaamansa tuotteet kioskin kylmiöstä haluamanaan ajankohtana. Tästä palvelusta Pirjo ei veloita mitään.

– Jeesaan. Ei se ole minulta pois. Päinvastoin. Saan ehkä jonkun asiakkaan heidän asiakkaistaan, kun he tulevat hakemaan täältä.

Kukkakauppa-ala on muuttunut, kun kaikki kaupat ovat alkaneet myydä kukkia. Ennen vanhaan callunoita ja muita syyskukkia ostettiin konttikaupalla, ja tulppaaneita meni tuhansittain viikonloppuisin. Nyt ne hankitaan marketeista, ja alan liikkeet keskittyvät sidontapuoleen ja laadullisesti hyviin kukkiin.

Kukkakauppias uskoo alan tulevaisuuteen ja aikoo jatkaa kukkien ja sidontatöiden parissa eläkeikään asti.

– Tämä ala muuttuu enää vain jos K-kaupat alkaa myydä hautavihkoja.

Hän on myös laajentanut toimintaansa korttien nettikauppaan, jota voi hyvin tehdä, kun kioskissa on hiljaisia hetkiä. Yrittäjähenkeä ja ideoita siis riittää, joten Pirjon hersyvää naurua saadaan kuulla vielä pitkään.

Nina Schleifer