Cancel-kulttuuri jakaa mielipiteitä, suututtaa ja samalla antaa äänitorven niille, joilla sitä ei välttämättä ole. Sillä tarkoitetaan henkilön julkista boikotoimista, usein hänelle toivotaan potkuja tai yhteistöiden seisauttamista. Miksi tätä sitten harrastetaan? Usein taustalla on jokin loukkaava kommentti tai mielipide jotain tiettyä ihmistä- tai ihmisryhmää kohtaan. Puhutaan siis ongelmallisista ajatusmaailmoista tai toimintatavoista, joihin halutaan puuttua. Kyse on mahdollisimman yksinkertaistettuna syrjinnän vastustamisesta. Monen mielestä ilmiö kuitenkin haastaa sananvapauden.
Toteutuuko cancel-kulttuuri kuitenkaan reilusti ja otetaanko siinä huomioon esimerkiksi mielenterveysongelmaiset tai muuten neuroepätyypilliset? ”Uhriksi” jouduttuaan näiden henkilöiden jo valmiiksi krooniset stressitilat, äärimmäiset ahdistukset, paniikkikohtaukset ja pelkotilat usein vain pahenevat. Tämä voi johtaa muun muassa lääkkeiden tarpeettomaan käyttöön ja pahimmassa tapauksessa itsetuhoisiin ajatuksiin tai tekoihin.
Cancel-kulttuuria on käytetty väärin ja se on saanut paljon ansaittua kritiikkiä. Sitä harrastavien täytyy jatkossa harkita hyvin tarkkaan, ketä he lähtevät niin sanotusti call-outtaamaan ja mistä syistä. Syyn pitäisi olla vakava, törkeä tai äärimmäisen huolestuttava, lisäksi kohteen täytyy myös olla henkisesti vakaa ja vaikutusvaltainen, jotta cancelointi edes tuottaisi hedelmää. Cancel-kulttuuri tarkoittaa hyvää, mutta valitettavasti usein unohtaa tarkoituksensa.
Jokaisesta ideologista ja kulttuurista löytyvät aina ne ääripäät, niin myös tästäkin. On hyvin helppoa tarttua niihin äärimmäisiin tapauksiin ja paheksua cancel-kulttuuria. On kuitenkin suotavaa arvioida tilanteet uudelleen ja toisistaan irrallisina. Ilmiö nostaa esille yhteiskunnan epäkohtia ja antaa äänitorven usein alistetuille ryhmille, mikä on hyvinkin tärkeää. Kulttuuri ajautui Suomeen vauhdilla eikä sitä osattu kyseenalaistaa.
Sosiaalinen media on kiihdyttänyt yhteiskunnan kahtiajakautumista entisestään ja koronapandemian aikana suomalaisten mediakäyttö kasvoi merkittävästi. Yhteiskuntamme kaipaa lisää Pirkko Saision kaltaisia rohkeita edelläkävijöitä ja ulostuloja, jotta voisimme kehittyä. Ihmisten olisi hyvä altistua erilaisille näkökulmille ja ideoille, etenkin sellaisille, joita emme itse olisi valinneet. Sekä uutis- että sosiaalisen median alustoilla on myös valta ja vastuu ehkäistä polarisoitumista.
Olemmeko nyt viisaampia kuin kaksi vuotta sitten? Toivon niin. Kehityksestä ei ole vielä varmaa tietoa, mutta ainakin cancel-kulttuuri luo keskustelua, vaikkakin samalla yrittää hiljentää yksittäisiä henkilöitä. Usein canceloitu henkilö kuitenkin saa osakseen suurta huomiota ennen kuin ja jos päättää vetäytyä taka-alalle. Keskustelun käydessä kiivaana, huomio kiinnittyy valitettavan usein asianomaiseen eikä itse asiaan. Olisiko tässä parantamisen varaa?
Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-9624830
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007826074.html
