Kruunuvuoressa kaikuvat rakennustyömaan äänet. Alueelle on kaavailtu paljon uusia taloja. Seudun tarjoama merinäköala ja keskustasta hieman sivussa oleva sijainti houkuttelee ihmisiä. Rakennusvaiheessa olevat talot ovat moderneja ja ajan hermolla. Kruunuvuoren metsiin on kuitenkin kätkettynä paikkaa, jossa aika on pysähtynyt.

Kruunuvuoreen rakennetaan paljon uusia taloja (KUVA:Nikolas Riippi)

Pienen etsimisen jälkeen löydän puomilla suljetun polun, joka vie syvemmälle metsään Kruunuvuoren hylätylle huvila-alueelle. Puomin on kiertänyt moni, sillä sen vierestä kulkee polku tielle. Tie on huonokuntoinen, sitä pitkin virtaa sateen jäljiltä pieni puro, ja se katkeaa välillä suuriin vesilammikoihin, jotka joudun kiertämään rämeikön puolelta.

Paikassa ei liiku muita, ja tunnelma on pahaenteinen, kuin suoraan kulttiklassikko The Blair Witch Projectista. Hieman ennen varsinaista huvila-aluetta minut toivottaa tervetulleeksi puuhun spray-maalattu pentagrammi.

Tunnelma metsässä on uhkaava (KUVA:Nikolas Riippi)

Vuonna 1905 alueen osti Jacob Cyganeus. Vuonna 1955 omistajuus siirtyi vuorineuvos Aarne J. Aarniolle. Hän halusi rakentaa alueelle yli kahden tuhannen asukkaan lähiön. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat rakennuskieltoon, ja omistaja jätti huvilat metsään homehtumaan.

Ensimmäiset huvilat Kruunuvuorenrantaan rakennettiin arvioiden mukaan jo 1800-luvulla. Huviloita oli alueella yli kymmenen, ja ne toimivat rikkaiden helsinkiläisten kesäasuntoina. Asukkaat ottivat omaisuutensa mukaan huonekaluista lähtien muuttaessaan kesäksi Kruunuvuorenrannalle. Kesäpaikka oli kätevä, sillä matka keskustaan oli vesiteitse lyhyt. Alueella olevalta kukkulalta näen sankasta sumusta huolimatta Helsingin keskustan ja tuomiokirkon katon.

Villa Hällebo on viimeinen laatuaan

Ajan hampaan sekä lukuisten tuhopolttojen käsittelystä ei ole tähän päivään selvinnyt kuin yksi rakennus, Villa Hällebo. Huvila kätkeytyy puiden siimekseen. Sen maalipinta on uusittu Helsingin nuorison toimesta lukuisilla graffiteilla ja töherryksillä. Ensimmäisenä mieleeni herää ihmetys siitä, kuinka joku kehtaa sotkea osan historiaa törkeällä tavalla, mutta alkujärkytyksen jälkeen huomaan näyn rujon kauneuden. Osa rakennuksen seinissä olevista maalauksista on näyttäviä, ja niistä näkee, kuinka Helsingin uusi ja vanha kulttuuri kohtaavat kauniilla tavalla käsi kädessä. Sekaan mahtuu tietysti myös paljon makaabereja ja alatyylisiä suttauksia.

Suurin osa Kruunuvuoren huviloista on maantasalla (KUVA:Nikolas Riippi)
Huvila on saanut modernin maalipinnan (KUVA: Nikolas Riippi)

Vielä 2000-luvun alussa asumiskunnossa olleen huvilan ikkunat on naulattu kiinni, ja sen seinät ovat lahot ja kuluneet. Ympäristöön on jätetty tyhjiä nakkipaketteja, sanomalehtiä ja muita roskia. Villa Hällebön alta löytyy pieni kellari, jossa on rikkinäisiä ikkunalaseja sekä ruostuneita spraytölkkejä.

Huvilan kellari on täynnä rojua (KUVA:Nikolas Riippi)

Huvila-alue on suosittu nähtävyys ja nuorten kokoontumispaikka, mutta se ei ole virallisesti julkista-aluetta, kuten Elina Hämäläinen kirjoittaa taidehistorian pro gradu -tutkielmassaan.

”Hylättynä ja kaupungin kaavoittamattomana alueena Kruunuvuori on epämääräinen välitila kaupungissa. Käyttämättömänä huvila-alue ei ole enää täysin yksityistä tilaa mutta ei myöskään kaikkien käyttöön virallisesti säädelty julkinen paikka kaupungissa”, hän kirjoittaa.

Villa Hällebon pihasta löytyy saunarakennuksen jäänteet (KUVA: Nikolas Riippi)

Hällebon huvilan rannassa on vanhan saunarakennuksen kivijalka, joka toimii nykyään ilmeisesti jonkinlaisena nuotiopaikkana. Rannasta katsottuna tumma ja ränsistynyt huvila näyttää rannalle vievien portaiden yläpäässä pahaenteiseltä kuin mielisairaan Norman Batesin kotitalo elokuvassa Psyko.

Huvilan ympäristössä on paljon roskaa (KUVA: Nikolas Riippi)

Lähtiessäni vilkaisen vielä homehtuvaa Villa Hälleboa ja voin kaikesta karuudesta huolimatta nähdä mielessäni, miltä se näytti kulta-aikanaan. Kuinka aurinkoisena kesäpäivänä sen pihassa lapset leikkivät ja aikuiset pitivät kahvikutsuja hienoihin vaatteisiin pukeutuneina. Nykyään se kuitenkin seisoo paikallaan sotkettuna odottaen päivää, jolloin se kokee saman kohtalon kuin muut alueen rakennukset.