Vuoden 2019 marraskuun jälkeen monen ihmisen maailma mullistui. COVID-19 oli levinnyt maailmanlaajuisesti ja siinä samalla, kun tartunta- ja kuolleisuustilastot nousivat, nousivat myös pelko ja vihapuheet sosiaalisessa mediassa. Vastakkainasettelua alkoi olla enemmän silmiin havaittavissa: mustat ja valkoiset, köyhät ja rikkaat, myöhemmin rokotevastaiset ja rokotemyönteiset.
Olin Kongossa, kun kuulin pandemiasta ensimmäistä kertaa. Kuukausi sitten se oli vain epidemia joka riehui Kiinassa, mutta tilanne eskaloitui nopeasti maailmanlaajuiseksi pandemiaksi.
Kongossa uutisoitiin, miten eurooppalaiset olivat korona tartuttajia ja miten “heitä pitää varoa”.
Seurasin siellä tiiviisti uutisia, tilanne ei näyttänyt kauhean hyvältä. Facebookista löytyi videoita Italiasta, joiden mukaan koronan kuolonuhreja kuljetettiin rekoissa tuhottavaksi. Samaan aikaan muualle päin maailmaa matkustaneet ystäväni joutuivat kokemaan koronasyrjintää. Jotkut hostellit eivät päästäneet heitä majoittumaan eurooppalaisuutensa takia.
Saavuttuani Suomeen panin merkille, kuinka moni asiat olivat muuttuneet. Kaikkialla oli autiota, lentokentällä vastassa oli vain muutama työntekijä.
Kaverit olivat ahdistuneita ja vaitonaisia. Zoomista oli tullut uusi paikka,
jossa juteltiin ja vietettiin aikaa ystävien kanssa. Kaikki oli mullinmallin, työpaikalta ilmoitettiin kolmen kuukauden lomautuksesta ja siihen päälle vielä ulkonaliikkumiskielto. Se pelko, joka minulla oli ollut, vain kasvoi.
Ne, jotka eivät olleet varautuneet pahan päivän varalle, olivat samassa pisteessä kuin minä: säästötili näyttää nollaa, erääntyneet laskut, duuni stressaa ja sen päälle vielä pelottavan kuolettava korona.
Kesällä, alettiin puhumaan rokotteista ja Black Live Matters-kampanja riehui Senaatintorilla. Tuntui kuin koko kaupunki olisi ollut jonkinlaisella törmäyskurssilla. Saalemin kirkon edessä ruokajonot vaan kasvoivat ja tunnelma ihmisten keskuudessa kiristyi. Polarisaatio oli havaittavissa kuin silmässä tapahtuva valoilmiö valoa katsottaessa.
Vuosi vierähti ja rokotteet otettiin jakoon. Sen nostattama hullunmylly herätti monessa kysymyksiä: ketkä saavat ensimmäisenä ottaa rokotteen, tuleeko siitä joku pakotettu juttu? Onko tämä turvallista? Onko tämä jonkinlainen maailmanlaajuinen joukko testaus? Tuoreessa muistissa minulla oli somesta luettu postaus, missä kerrottiin miten historiassa afrikkalaisille ja afroamerikkalaisille toteutettiin laittomasti suoritettuja lääketieteellisiä kokeita.
Itse en halunnut aluksi edes ajatella mitään rokotetta, olihan tämä minulle aivan uusi teknologia ja tutkimaton lääke. Vaivuin tilapäiseen koronapsykoosiin. Olin saanut liikaa infoa ja muitten mielipiteitä. Minusta tuntui kuin minulta olisi riistetty tahdon vapaus ja itsemääräämisoikeus.
Minun oli pakko laittaa mielenterveyteni etusijalle ja mennä piikitettäväksi. En ole matemaatikko, minun kapasiteettinen ei riitä tällaisen pulman ratkomiseen. Jätän sen ammattilaisten pohdittavaksi.
