Koripallo, Laita takamies
Kauhajoen Karhu Basket
Jussi Myllyniemi on voittanut kaksi kertaa koripallon Suomen mestaruuden Kauhajoen Karhu Basketissa.
Myllyniemi pelasi nuorempana jalkapalloa ja myöhemmin vaihtoi sen koripalloon, koska sitä pystyi pelaamaan myös talvella. Koripallosta hän kiinnostui, kun hänen isänsä ja isoveljensä kävivät Kauhajoella ahkerasti katsomassa paikallisen joukkueen pelejä.
Valmentajia hän kertoo uransa aikana kohdanneen useita hyviä sekä muutamia huonoja.
Ensimmäisen valmentajan Timo Hakamaan, hän muisti erityisen hyvänä valmentaja, koska hän oli ensimmäinen ja joka sai Jussin innostumaan pelaamisesta entistä enemmän ja miten voi koulun hoitaa hyvin myös siinä ohessa.
‘’Se oli uskomaton tunne’’
Vuosien 2018 ja 2019 Suomen mestaruuksia Myllyniemi muistelee lämmöllä.
‘’Ensimmäinen mestaruus oli uskomattoman hieno, enemmän nautin kotikaupunkini menestyksestä kuin omasta menestyksestä. Oli hieno nähdä, kuinka koko kaupunki oli hullaantunut mestaruudesta, koska olihan se seurahistorian ensimmäinen. Ensimmäinen mestaruus oli kaupungille hieno, tultiin altavastaajina koko kauden läpi aina finaaleihin asti ja voitettiin. Toinen mestaruus tulikin siinä vanavedessä’’, naureskelee Myllyniemi
‘’Ekaa mestaruutta juhlittiin muutama päivä, sitten pitikin palata kouluun. Tokan mestaruuden juhliminen kestikin vähän pidempään, mutta sitten piti lopettaa, kun oli ylioppilasjuhlat tulossa’’.
Mestaruuksien jälkeen Myllyniemi alkoi toden teolla miettiä uransa lopettamista ja otti sen puheeksi myös valmentajalleen. Hän lähti myös armeijaan, joten se tuntui luontevalta. Armeijassa ollessaan Forssan Koripojat FoKoPo lähestyi häntä sopimuksen kanssa, johon Myllyniemi tarttui lähes välittömästi.
‘’Sain nimittäin treenivapaata kolmesti viikossa, joten ei tarvinnu intissä olla niin paljon, toki minua kiinnosti vielä pelata ja sain FoKoPo:sta paljon suuremman roolin’’.
Kauhajoella tuli mestaruus pääsarjassa, seuraavalla kaudella 1. divisioonassa huono kausi ja sarjakarsiutumien. Tämän jälkeen Jussi totesi, että yksi kausi FoKoPo:ssa sai riittää ja oli aika lopettaa ura. Mies ei nimittäin jaksanut treenata enää ollenkaan ja muisti mainita sen, että treenaaminen oli muutenkin koripallon inhottavin asia. Välillä ei pelaaminenkaan maistunut, mutta lähtökohtaisesti se oli mukavaa.
‘’Pallon heittely vaihtui tammikalusteisiin’’
Nykyään koripallon lopettanut 21-vuotias Myllyniemi ei haikaile koripallokentille enää ollenkaan, vaan keskittyy työskentelemään isänsä omistamassa huonekaluliikkeessä. Ainoa asia, jota hän on koripallossa jäänyt kaipaamaan, on pelireissut, joista hänellä on vain hyviä muistoja. Nykyään hän saa urheilemisen ilon rappuset ylös kiipeämällä, vaikka taloyhtiöstä löytyy myös hissi sekä golfin pelaamisella.
