Sunnuntai-iltana ystäväni lähetti uutislinkin kaveriporukkani Whatsapp-ryhmään. Koripalloilija Kobe Bryantin kuolemaan johtaneesta helikopterionnettomuudesta kertonut uutinen oli yllättävä ja pysäyttävä. Tiesin jo ensimmäisen lyhyen tiedotemaisen jutun luettuani, että seuraavien viikkojen ajan kaikki mediakanavat ovat pullollaan tragedialla mässäilyä. Pari päivää onnettomuuden jälkeen huomaan, että olin oikeassa.

Tietämykseni koripallosta on hyvin vähäinen, enkä tiedä Bryantista pelaajana muuta kuin sen, että hän oli yksi parhaista. En kiistä tapahtumien traagisuutta tai siitä aiheutuneiden menetysten suuruutta, mutta asiasta uutisointi on lähtenyt lapasesta. Ennen kuin Bryantin ruumis oli ehtinyt kylmetä, mediat jo kiljuivat, kuka perii koripallomiljonäärin jättiomaisuuden?

Bryantin ja hänen 13-vuotiaan tyttärensä lisäksi seitsemän kuolonuhria vaatinut onnettomuus tuli medialle kuin tilauksesta. Toimituksissa ympäri maailman on viime päivien ajan keksitty sormet syyhyten toinen toistaan kieroutuneempia näkökulmia traagiseen kuolemaan. Juttujen pohjana on toiminut esimerkiksi Bryantin suuri omaisuus ja kuka sen saa nyt, kun tähti siirtyi ajasta ikuisuuteen. Ennen kuin onnettomuuspaikkaa oli ehditty siivota, löysin linkin henkilöjuttuun, joka käsitteli Bryantin leskeksi jäänyttä ja lapsensa menettänyttä vaimoa.

Tärkeintä on siis raha. Kuka perii miljoonat ja miten edustamani median osakkeenomistajat tienaisivat mahdollisimman paljon tämänkin poloisen kuolemalla.

Ilmiö ei suinkaan ole uusi. Olen huomannut, että aina julkisuuden henkilön kuoltua he nousevat moninkertaisesti suuremmalla volyymillä julkisuuteen kuin elossa ollessaan. Menehtyneiden julkimoiden elämä käydään läpi pohjamutia myöten. Kaikki heidän vastoinkäymisensä ja syntinsä muistetaan mainita. Nopein tapa menestyä on menehtyä.

Uutiskanavien lisäksi sosiaalinen media täyttyi nopeasti osanotoilla ja lepää rauhassa -toivotuksilla. Monet julkkikset ovat saaneet osansa valokeilasta, kun heidän päivityksistään on tehty uutisia. En usko, että kaikki Bryantin kuolemaan kantaa ottaneet osaavat sanoa ilman Wikipedian tukea, miksi mies oli niin merkittävä urheilija. Itse en ainakaan osaa.

Bryantin muistoa on kunnioitettu arvokkaasti NBA-otteluissa ja Grammy-gaalassa. Tribuutit ovat esittäneet miehen menestyneenä urheilijana, isänä ja puolisona. Uskon että sellaisena myös perhe, ystävät ja ihailijat tahtovat hänet muistaa lööpeissä lojuvien savuavien helikopterikuvien sijaan.

Tuntuu julmalta ja kyyniseltä, että traaginen kuolema valjastetaan viihteeksi. Rahanahneus voittaa myötätunnon ja kunnioituksen. Onko sen pakko olla aina näin?