Iivo Niskanen rehkii henkeä haukkoen eteenpäin (Wikipedia)

Lähes väistämättä nykyäänkin vuoden urheilija palkinto menee maailmaa katsoen marginaalilajille, joka kertoo päättäjien fossilisoitumisesta.

Aloitetaan peilaamalla historiaa, viimeisin palkinnon voittaja Iivo Niskanen harrastaa hiihtoa, joka on Suomessa aina ollut kansainvälisellä tasolla korkealla jo pitkään, pieniä välivuosia lukuun ottamatta.

Onhan se hienoa, kun Suomalainen voittaa Olympiakultaa hiihdon kuningasmatkalla, mutta sitten voidaan lähteä miettimään, kuinka suuri laji hiihto on maailmassa. Suomalaiset ovat lähtökohtaisesti suurimmalta osalta arvostaneet lajeja joissa on aina ollut menestystä, esimerkiksi talviurheilulajit kuten kilpahiihto, jääkiekko, sekä mäkihyppy.

Kesäajan lajeista voidaan ottaa esille yleisurheilu, painopisteenä varsinkin keihäänheitto, jossa Tero Pitkämäki voitti hyvin kyseenalaisesti monet vuoden urheilijapalkinnot.

Näistä kolmesta Pitkämäen voittamasta vuoden urheilijapalkinnoista varsinkin vuoden 2015 oli hyvin kyseenalainen, sillä Pitkämäen suurin saavutus kalenterivuodelta 2015 oli Pekingin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuiden pronssimitali.

Voittamatta mitään vuoden urheilijaksi

Jos vuoden urheilijan palkinnon voi voittaa pronssi mitalilla, niin on vaikea ymmärtää miten päättäjät pystyvät sivuuttamaan Petra Ollin, joka voitti samana kalenterivuonna 2018 Maailmanmestaruuden sekä Euroopan mestaruuden.

Petra Olli on voittanut urallaan jo voittanut kolme kultamitalia isoissa kansainvälisissä maailman sekä Euroopan mestaruuskilpailuissa, joten on todella absurdia, että hän on jäänyt näinä vuosina huomioimatta, lisätään vielä, että vuonna 2012 purjehtija Tuuli Petäjä-Siren sijoittui Lontoon olympialaisissa toiseksi, Madeiran Euroopan mestaruuskilpailussa hän oli pronssimitalisti ja hän on näillä meriiteillä valittu vuoden urheilijaksi.

Suurena ihmetyksenä on juuri se, että miten Petra Olli ei ole saanut ansaitsemaansa Vuoden urheilijapalkintoaan ikinä, kun joku joka ei ole kultamitalia saanut kaulansa ympärille ikinä kansainvälisissä mestaruuskilpailuissa sitten on valittu jo kertaalleen vuoden urheilijaksi.

 

Arvomaailman vikatila

Suomalaisissa on vanhoillinen arvomaailma, varsinkin mitä vanhempaan ikämittariin penkkiurheilijoissa sekä päättäjissä mennään, arvostetaan lajeja mitkä ovat aina olleet suomessa huipulla, ja vuodesta toiseen valitaan kestomenestys lajien huiput, jotka jyräävät heitä jotka voittavat suuria kansainvälisiä kisoja, eivätkä saa ansaitsemaansa arvostusta ja titteleitä, juuri kuten Petra Ollin tapauksessa on käynyt valitettavasti

Roope Bamberg ( Kuva: Bee Hellén)