Olen seurannut NHL:ää vasta viisi vuotta. Liigan pariin minut vei eräs jo uransa lopettanut suomalaislegenda. Lyhyestä ajasta huolimatta opin NHL:stä ja sen tapahtumista koko ajan paljon uutta.
Sotshin kylmyydestä Kalifornian lämpöön
Helmikuussa 2014 Venäjän Sotshissa järjestettiin talviolympialaiset. Talviolympialaisiin kuului olennaisena osana myös jääkiekkoturnaus. Leijonien kapteenina toimi Anaheim Ducksissa viimeistä kauttaan pelaava Teemu Selänne, kun kumpikaan Koivun veljeksistä ei päässyt loukkaantuneena mukaan olympialaisiin. Olympialaiset päättyivät Leijonien osalta pronssijuhliin. Samalla päättyivät myös jo kokeneiden leijonapelaajien maajoukkueurat, muun muassa Selänteen. Hän oli hieno pelaaja, mutta halusin vielä nähdä Finnish Flashin pelaavan. Oli siis aika siirtyä NHL:n pariin.
Selänteen osalta viimeinen kausi NHL:ssä päättyi pudotuspelitappioon Los Angeles Kingsille, joka juhli kauden 2013-2014 päätteeksi Stanley Cupia. Liikutuin, kun näin Kingsin pelaajien kättelevän Teemu Selännettä viimeistä kertaa. En enää halunnut nähdä sen kauden pelejä, suosikkipelaajani NHL-ura oli päättynyt. Aina tulisi kuitenkin uusia pelaajia ja legendoja, joten kirvestä ei kannattaisi heittää kaivoon. Tuosta päivästä lähtien olen seurannut NHL:ää ja siellä pelaavien suomalaisten uria entistä enemmän ja monipuolisemmin.
Suomalainen salama aina ykkönen
Suomalaisista NHL-pelaajista kautta aikojen suosikkipelaajani tulee aina olemaan Teemu Selänne. Hänen NHL-uransa hakee vertaistaan. Tulokaskaudellaan Selänne teki käsittämättömät 75 maalia, joka on edelleen tulokkaiden maaliennätys, jota ei tulla todennäköisesti ikinä rikkomaan. Selänne kärsi urallaan myös loukkaantumisista, mutta niistä selvittiin ja keväällä 2007 hän pääsi vihdoin ja viimein nostamaan Stanley Cupin ilmaan.
Selänne oli erinomainen pelaaja myös maajoukkueessakin. Paras muistoni hänestä Leijonissa oli Sotshin talviolympialaisten jääkiekkoturnaus helmikuussa 2014. Varsinkin 2-1 –voittomaali Venäjästä puolivälierässä nostaa vieläkin tunteet ilmaan. Sitten vielä kaksi maalia pronssiottelussa Yhdysvaltoja vastaan ja valinta turnauksen tähdistökentälliseen ja arvokkaimmaksi pelaajasi olivat loistava sinetti hänen maajoukkueuralleen.
Kippari Koivu sankarina
Nykyisistä suomalaisista NHL-pelaajista suosikkini on Minnesota Wildin kapteeni Mikko Koivu. Hän on isoveljensä Sakun tavoin myös NHL-joukkueen ja Leijonien kapteeni, joka on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden. Koivu on karismaattinen, uskottava ja hyvä kapteeni sekä NHL:ssä että maajoukkueessa, mikä tekee hänestä yhden lempipelaajistani.
Koivussa on ihailtavaa myös hänen pelitaitonsa: aloitukset, pelinlukutaito, ylivoimapelaaminen ja puolustuskin. Koivu ei ole voittanut vielä urallaan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle myönnettävää Selke Trophya, mutta ehkä se päivä tulee vielä.
Lempijoukkueeni NHL:ssä on luonnollisesti Mikon kipparoima Minnesota Wild, josta löytyy hänen lisäksi myös toinen suomalaispelaaja, taitava Mikael Granlund. Wildin joukkue on kuitenkin sen verran iäkäs ja hidas, että Stanley Cup taitaa jäädä tältä kaudelta haaveeksi.
Mestaruus Winnipegiin
Stanley Cupin tulee kauden 2018-2019 päätteeksi juhlimaan todennäköisesti Patrik Laineen Winnipeg Jets. Joukkueesta löytyy taitoa joka puolelta: maalin suulta, puolustuksesta ja hyökkäyksestä.
Maalivahdit Connor Hellebuyck ja Laurent Brossoit muodostavat oivan maalivahtikaksikon. Hellebuyckin torjuntaprosentti tällä kaudella on ollut toistaiseksi 90,8, Brossoitin taas vakuuttava 93,0. Puolustuksessa jöötä taas pitää lähes kaksimetrinen Dustin Byfuglien, joka osaa pitää vastustajat pois maalilta. Hyökkäyksessä vastuun maalinteosta kantaa Patrik Laine, joka on tällä hetkellä maalipörssissä toisena 23 osumalla Washington Capitalsin Aleksandr Ovetshkinin jälkeen. Ylivoimalla ja koko kentällä loistaa taas kapteeni Blake Wheeler.
Teksti: Pekka Luokkala
Kuvat: Wikimedia, Flickr, Eetu Laine
Lähteet: Elite Prospects, NHL
