Samanaikaisesti, kun Greta Thunberg seilaa ympäri maapalloa ilmastoneuvotteluista toiseen, laukoo perussuomalaisten puheejohtaja Jussi Halla-Aho ilmastonmuutosta vähätteleviä kommentteja Twitterissä. Halla-Ahon näkemyksen mukaan ilmastonmuutos ei ole vaikuttanut Australian tuhoisiin metsäpaloihin. 

Halla-Aho kieltää tieteen ja vähättelee kaduilla mieltään osoittavia nuoria. 

Vastaavanlaiset ulostulot Suomen kovimpien poliitikoiden suusta saavat nuoret polvilleen anelemaan armoa ja ovat omiaan lisäämään turvattomuuden tunnetta ja ilmastonmuutoksesta koituvaa ahdistusta.

Vuoden 2018 nuorisobarometrin mukaan kaksi kolmasosaa lapsista ja nuorista kokee turvattomuutta sekä ahdistusta tulevaisuudesta, etenkin ilmastonmuutoksesta. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän tutkimuksen mukaan noin neljäsosa yläkouluikäisistä, kahdeksas -ja yhdeksäsluokkalaisista kokee vaikuttamisen ongelmalliseksi. He tuntevat, että heillä ei ole mahdollisuutta mielipidevaikuttamiseen edes omassa ympäristössään, koulussa. 

Nuorten mielipide ilmastonmuutoksesta lienee ollut selvä jo kauan. Ilmastomarssien osallistujamäärät kertovat karua faktaa nuorten halusta vaikuttaa samoin kuin osallistuminen Madridin ilmastokokoukseen. Valitettavaa on, että nämä aktiiviset, muutosta haluavat ja tieteeseen nojaavat nuoret hyssytellään hiljaisiksi. 

Lapsilla ei ole ääntä, vaikka he puhua haluaisivatkin.

Nuoria ja lapsia ei nähdä yhteiskunnallisina vaikuttajina, ja mikäli joku rohkea nuori antaa äänensä kuulua, suhtaudutaan häneen vähättelevästi. 

Ei äänioikeutta, ei vakavasti otettavaa mielipidettä.

Osa nuorista on jo aloittanut metelin, koska heidän vanhempansa eivät ole siihen kyenneet. Tästä hyvänä esimerkkinä on Suomen oma Greta, Atte Ahokas.

Koululaitos tarjoaa ensimmäisiä mahdollisuuksia vaikuttaa omassa ympäristössään ja opetella demokratiaa. Mikäli lasta ei saada pienestä pitäen omaksumaan osallistavan yhteiskunnan suomia vaikuttamismahdollisuuksia, ei hän niitä omaksu vanhempanakaan.

Vuoden 2019 eduskuntavaalien äänestysprosentti nousi kaksi prosenttiyksikköä, mutta vaalit eivät vieläkään tavoittaneet kuin vajaa kolme neljäsosaa äänioikeuden saaneista.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja sen merkitys koulumaailmassa korreloi suoraan  eduskuntavaalien äänestysprosenttiin. Siirtyvätkö nämä kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset nuoret nukkuvien puolueeseen, koska eivät saaneet tuntea tulleensa kuulluiksi? 

Mikäli nuoret ja lapset opetettaisiin mahdollisuuksien mukaan demokratian jäseniksi omassa ympäristössään, olisivat he sitä myös aikuisina. Samalla, kun me aikuiset pidämme lapsista ja nuorista huolta, pitäisi heille myös antaa sijaa vakavasti otettaville puheenvuoroille. 

Nuoret vaikuttakaa, se on teidän oikeutenne ja vastuunne.