1800-luvulla Pohjois-Amerikan itäosia asuttivat muuttokyyhkyt, joka oli aikansa runsaslukuisin lintu. Eräiden arvioiden mukaan joka toinen sen aikaisen Amerikan linnusta oli muuttokyyhky. Kannan on arveltu olevan satoja miljoonia, enimmillään arviolta noin 10 miljardia yksilöä.
Linnut lensivät niin suurissa parvissa, että eräiden aikalaistietojen mukaan yhden parven ylilento pimensi auringon neljäksi tunniksi. Parvet olivat puolitoista kilometriä leveitä ja jopa viisisataa kilometriä pitkiä. Suomen kuvalehden kolumnisti Risto Nevalinna pitää ehkä tunnetuimpana anekdoottina muuttokyyhkyjen käsittämättömästä runsaudesta ornitologi John James Audubonin (1785–1851) päiväkirjamerkintää muuttokyyhkyjen parvesta, jonka ohilennon kerrotaan peittäneen auringon kolmena perättäisenä päivänä. Runsaslukuinen lintu. Kunnes kuvaan astui ihminen.
1800-luvun Amerikassa huomattiin, että suurten määriensä vuoksi lintua oli erittäin helppo metsästää: yhdellä haulikon laukauksella saattoi tippua useita kymmeniä lintuja. Koska ruoasta oli pula ja kyyhkypaisti oli sen aikaista suurta herkkua, aloitettiin kannan armoton verottaminen. Orjat ja köyhät saivat linnusta päivittäisen runsaan proteiiniannoksensa.
Eräs metsästäjä kertoo ampuneensa kymmenentuhatta lintua yhden päivän aikana ja Ohion osavaltiossa raportoitiin vuoden aikana ammutuksi miljardi lintua. Muuttokyyhky oli erityisen altis liikametsästykselle, sillä ne liikkuivat suurissa parvissa ja pari tuotti vain yhden munan vuodessa. Ilmeisin syy lajin katoamiselle onkin metsästys.
Kun suurien parvien huomattiin kadonneen ja lintujen pesimäalueiden olevan tyhjillään, operoitiin joitakin epätoivoisia yrityksiä kannan elvyttämiseksi, mutta se oli jo myöhäistä. Viimeinen varma havainto luonnonvaraisesta yksilöstä on Ohiosta vuonna 1900.
Vuonna 1914 menehtyi viimeinen lajinsa edustaja, Martha, joka kuoli vangittuna eläintarhaan.
Miten on mahdollista että aikansa runsaslukuisin lintu kuoli sukupuuttoon, lopulta vain muutamassa vuosikymmenessä?
Ihmiset erottavat eläimistä vain tunteet, sanotaan. Ihmisen brutaali omahyväisyys ja julmuus kulminoituvat muuttokyyhkyjen kohdalla tavalla, joka on omiaan miettimään ihmiskunnan tulevaa kohtaloa.
Intohimoisena metsästäjänä on vaikea ymmärtää tapahtunutta. Vaikka ajat olivat sata vuotta sitten hyvin erilaiset, on mahdotonta olla ajattelematta perisyitä kannan lopulliselle katoamiselle kartalta. Ottiko ihminen itselleen vallan tavalla, joka paljastaa oman lajinsa ehkä suurimman heikkouden: itsekkyyden?
Harvoin on tarpeen jossitella, mutta sen aikaisen maailmankäsityksen tuntien on miltei mahdotonta olla vertaamatta hetkeä nykyaikaan. Vaikka sanotaan, että aika on mennyt hurjasti eteenpäin, teollisuus, tekniikka ja muut keksinnöt ovat huippuluokkaansa, ihmiskunta on globalisoitunut ja kasvanut yhteen, on pelottavaa huomata, että ero entisajan alkukantaiseen ihmiseen on vaarallisen pieni.
Vielä tänäkin päivänä ihmiset tappavat toisiaan omien itsekkäiden tarkoitusperiensä vuoksi.
Kääntyykö peli meitä itseämme vastaan?
Koituuko ihmisen toimesta kadonneen muuttokyyhkyn kohtalo ihmiskunnan omaksi kohtaloksi?
Kuka on lajinsa viimeinen?
Sakari Peteri
