Kun Roosa Kesti, 23, teki kesäkuussa 2019 positiivisen raskaustestin hän ei taatusti osannut kuvitellakaan, millaiseen maailmaan hänen esikoisensa tulisi syntymään. Reilua kuukautta ennen laskettua aikaa, tammikuun 29. päivänä, Suomessa todettiin ensimmäinen koronatartunta. Vielä siinä vaiheessa pandemian mittasuhteista voitiin vaan heitellä arvauksia.
‘’En edes muistanut, että se ensimmäinen tartunta tuli niin aikaisin. Ei sitä jotenkaan siinä vaiheessa vielä osannut stressata’’, Kesti toteaa selvästi huvittuneena.
Lähestyvä synnytys totta kai jännitti, mutta siihen ei ollut Kestin mukaan koronalla mitään tekemistä.
Helmikuun 22. päivä 34 minuuttia yli kolme päivällä pieni Eevi näki päivänvalon.
14 tuntia kestäneen synnytyksen ja kahden sairaalassa vietetyn päivän jälkeen tuoreet vanhemmat saivat hyvän tovin keskittyä esikoiseensa oman kodin turvassa, sillä maaliskuussa Eevin ollessa vajaan kuukauden ikäinen Suomeen tuli voimaan valmiuslaki.
Kesti muistelee ensimmäisten viikkojen ja kuukausien olleen pääasiassa helppoja, vaikka Eevi olikin itkuinen. Oman kodin turvassa oli helppo olla, lähistön lenkkimaastot tulivat tutuksi, mutta sen kauemmas ei ollut asiaa.
‘’Eivät ne ensimmäiset kuukaudet rehellisesti sanottuna ihan sellaisia ollut, kuin odotin. Olisihan se ollut kiva, jos olisi saanut käydä vaikka kaupungilla pyörimässä Eevin kanssa ja jos olisi ylipäätään saanut lähteä vähän pidemmälle kuin tuohon viereen vaunulenkille. Mutta silloin tiesi, että tärkein tehtävä oli kuitenkin pesiä pienen kanssa kotona turvassa, joten ei se silloin oikein haitannut’’, Kesti kertoo.
Eevin ensimmäisten kuukausien ajan jännittävimmät retket tehtiin ruokakauppaan.
28. maaliskuuta 2020 Eevin ollessa reilun kuukauden ikäinen Uudenmaan raja meni kiinni. Tämä oli Kestin mukaan vaikeinta aikaa esikoisen ensimmäisen vuoden aikana. Kestin sekä Eevin isän perheet asuvat suurilta osin kauempana, esimerkiksi Kestin oma äiti Joensuussa, joten ensimmäisen lapsenlapsen näkeminen ei tapahtunut niin, kuten oli toivottu. Ensimmäisen vuoden aikana isovanhemmat ovat nähneet Eeviä vain muutamia kertoja.
‘’Huhtikuussa, kun meidän ristiäiset siirtyivät, tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että nyt tämä todellakin vaikuttaa myös meidän elämään’’, Kesti sanoo.
Ristiäisten juhlimista saatiin odottaa aina heinäkuuhun asti.
Muutosta tilanteeseen ei uskalla odottaa, mutta toive helpommasta kesästä on mielessä.
Nyt, kun Eevi on reilun vuoden ikäinen, Kesti odottaa malttamattomana normaaliin elämään palaamista. Pienen vauvan kanssa oli helppo keksiä tekemistä kotona, mutta nyt esikoislapselle olisi ihana näyttää asioita, käydä eri paikoissa ja keksiä tekemistä myös kodin ulkopuolelta nimenomaan koko perheen kesken.
‘’Tämä koti on varmasti tullut Eeville tutuksi,’’ Kesti naurahtaa ja lisää, että esimerkiksi Korkeasaareen olisi ihana päästä käymään kesällä.
Nähtäväksi jää, mikä tilanne Suomessa on koronan kannalta kesällä.
Kun tästä poikkeusajasta joskus lopulta päästään, puhumme varmasti tästä vielä pitkään. Poikkeusolot ja Eevin ensimmäinen vuosi jää varmasti monella eri tavalla Kestin mieleen, mutta on erikoinen ajatus, ettei Eevi itse tästä tule muistamaan yhtään mitään.
‘’Koko elämä karanteenissa, tuntuu aika hurjalta’’, Kesti nauraa ja nappaa pöydän reunalta mukin, jota Eevi yrittää heittää lattialle.
