(KUVA: Fiia Lindfors)
Erilaisista koirankoulutusmenetelmistä sekä koiran oppimisesta on puhuttu lähiaikoina enemmän mediassa. Nykytiedon mukaan paras tapa kouluttaa koiraa on positiivisen vahvistamisen käyttäminen. Siinä koiraa palkitaan oikeasta käytöksestä, ei rankaista väärästä.
Vaikka useat käyttäisivätkin nykyaikaista koulutusmenetelmää, joka takaa parhaan oppimisympäristön ja psyykkisen hyvinvoinnin koiralle, on moni silti jämähtänyt muilta osin 90-luvun ajatusmaailmaan, jossa koira on lauman alinta sakkaa ja olemassaolokin täytyy erikseen ansaita.
Sitä jotenkin automaattisesti siirtyy lasta tai koiraa hankittaessa kastiin, jossa tutut ja tuntemattomat, niin netissä kuin kaduillakin, oikeuttavat itselleen epäpätevien ohjeiden latelemisen. Olen kuullut naurettavan monta kertaa kahden vuoden koiranomistustaipaleeni aikana, kuinka koiran tulisi AINA ansaita ruokansa tai, kuinka koiralle tulisi näyttää sen paikka. Eikä kyse ole nyt petipaikasta.
Raija hyvä, sinä sen koiran olet väkisin kotiisi ensimmäisen kerran raahannut. Ei se koira ole päättänyt tulla sinun nurkkiisi pyörimään, joten eiköhän se ole ansainnut perustarpeensa ihan vain viihdyttämällä sinua olemassaolollaan.
Toki on monia terveydellisiä syitä, miksi koiralle tarjotaan ruoka esimerkiksi parissa osassa pitkin päivää, mutta meille sopivimmaksi tavaksi on muodostunut se, että koirallani on aina ruokaa saatavilla. Sen ei tarvitse kieriskellä nälissään tai roikkua riippuvaisena minusta. Sillä on yhtäläinen oikeus nälän yllättäessä herätä keskellä yötä syömään, ihan niin kuin minullakin. Se ei tee minusta huonoa omistajaa, jonka koira automaattisesti on lihava ja huonokäytöksinen.
Koirani ei myöskään tarvitse tehdä typeriä temppuja selvitäkseen hengissä. On tietenkin mukavaa aktivointia eläimelle, mikäli se saa touhuta omistajansa kanssa ennen ruokaa, mutta jos koira selvästi syö mieluiten ilta- ja yöaikaan, on turhaa tarjota sille aamulla ruokaa temppuiluiden kera, kun syöminen ei silloin huvita paskan vertaa. Niin kuin ei minuakaan.
Koirat ovat yksilöitä omine tarpeineen ja tapoineen, ihan niin kuin ihmisetkin. Siitä syystä meidänkään tapamme ei sovi kaikille koirille. Koiraihmiset voisivat joka tapauksessa päästää jo irti radikaaleista ajattelumalleistaan, joissa ainoa hyväksytty ja muita parempi tapa on se, jossa koira pomppii pelkästään ihmisen pillin mukaan, vailla minkäänlaista omaa tahtoa. Sillä on myös omat halut ja tarpeet, joten miksei se saisi toteuttaa niitä sulassa sovussa ihmisperheensä kanssa?
