Aiemmin kiinostaneet suuret oopperaroolit eivät enää säväytä Viljamaata. (KUVA: Ella Ossi)

Reeta Viljamaa, 43 on sattuman kautta alalle ajautunut oopperalaulaja ja laulunopettaja. Viimeiset kymmenen vuotta hän on opiskellut. Ensin Tampereen konservatoriossa laulajaksi ja sitten Centria-ammattikorkeakoulussa laulupedagogiksi.Viimeisimpänä hän on ollut mukana tekemässä Sibelius-konserttia, jonka teemana on mielenterveystyö.

”Olen koko opiskeluaikani laulanut ja esiintynyt erilaisissa prokkiksissa, mutta en ole pystynyt heittäytymään pidempiin työsuhteisiin opiskelun intensiivisyyden vuoksi”, Viljamaa kertoo.

Hän on silmin nähden innoissaan tulevista projekteista, joissa saa olla mukana nyt kun koulukiireet ovat vihdoin helpottaneet. Tällä hetkellä työtahtia hillitsee kuitenkin esikoisen syntymä ja äitiysloma.

Unelma-ammattina hevostenhoitaja

Toisin kuin monet musiikin parissa työskentelevät, Viljamaa ei ole haaveillut pikkutyttönä laulajan ammatista. Musiikkiura ei todellakaan ollut Viljamaalle unelma, vaan hän kertoo ajautuneensa alalle sattuman johdattamana.

”Lapsena kirjoitin ystäväni-kirjaan toiveammatin kohdalle hevostallinpitäjä. Jos tekisin vain sitä, mikä mua huvittaa, olisin hevosten kanssa. Mutta jotain muutakin tässä elämässä on tehtävä.”

Laulutunteja Viljamaa alkoi ottaa vasta 19-vuotiaana. Ennen laulu-uraa hän työskenteli taidemyyjänä, mikä tarjosi hänelle kontakteja, ja tutut taiteilijat saattoivat pyytä häntä keikoille laulamaan.

”Laulaminen oli kivaa, ja minusta tuntui, että osasin. Ja sellaistahan on kiva harjoitella, missä on hyvä.”

Laulaja suhtautuu opettamiseen yhä intohimolla. (KUVA: Ella Ossi)

Vaikka Viljamaa nauttii ammatistaan, hän haluaa painottaa, miten kovaa työtä opiskelu on ollut. Ajoittain iski epätoivo siitä, onko musiikin ala sittenkään oma juttu. Teoriaopinnot tuntuivat vaikeilta, ja kerran Viljamaa purskahti itkuun kesken kokeen, koska ei tuntenut osaavansa mitään.

”Musiikissa on niin paljon sääntöjä, ja kun niiden ulkoa muistamisen lisäksi pitäisi osata myös soittaa. Se on vaikeaa henkilölle, joka ei ole soittanut elämässään muuta kuin ovikelloa”, Viljamaa naurahtaa.

”Jos musiikki olisi minulle suurempi intohimo, olisin jo paljon pidemmällä.”

Kysyttäessä millaista roolia työ hänen elämässään näyttelee, Viljamaa innostuu pohtimaan ääneen suhdettaan työhönsä. Hän myöntää, ettei hänen tarinansa laulajaksi kuulosta erityisen hohdokkaalta: jotain oli tehtävä, joten hän ajautui laulamaan. Kuitenkin Viljamaa pitää itseään taiteilijana ja haluaa ajatella päätyneensä alalle kohtalon kautta.

”Mä olen enemmänkin tarinan kertoja. Olen työssä taiteen palveluksessa ja välitän tarinoita ja mielikuvia yleisölle.”

Lapsen saaminen ja muutokset henkilökohtaisessa elämässä ovat muuttaneet Viljamaan suhtautumista työhönsä. Laulaja kertoo suoraan, ettei hän ole lainkaan niin uraohjautunut kuin aiemmin. Ennen valmistumistaan Viljamaa kuvitteli lähtevänsä tulevaisuudessa maailmalle laulamaan.

Reeta Viljamaa nauttii hengellisen musiikin esittämisestä. (KUVA: Ella Ossi)

”Laulu-ura ja suuret työsuunnitelmat ovat nyt aivan toisarvoisia. Ei minulla ole juuri minkäänlaisia ammatillisia ambitioita”, Viljamaa kertoo totisesti.

Viljamaa mainitsee hengellisen musiikin olevan hänelle tärkeää, ja voisi kuvitella tekevänsä tulevaisuudessa vain sitä. Aiemmin tärkeänä näyttäytyneet suuret oopperaroolit ovat alkaneet tuntua kyllästyttäviltä ajatuksilta.

”Aiemmin mä treenasin vaan jotain Carmenin roolia, mutta nyt mietin, että jaksaisinko mä esittää jotain sellaista hutsua vuodesta toiseen.”

Viljamaa esittää kommentin naurahtaen, mutta ajatuksessa on varmasti paljon totuutta.

Hän on onnellinen saadessaan laulaa pienissä projekteissa ja pystyessään opettamaan muita. Opettamiseen Viljamaa suhtautuu edelleen intohimolla, ja hän haluaa antaa oppilailleen kaikkensa.