Henkinen kiusaaminen turmelee ihmisen sisintä. Se murtaa itsetuntosi, itseluottamuksesi ja itsevarmuutesi pala palalta yhä olemattomammaksi, kunnes sitä ei enää ole. Mietit joka aamu herätyskellon soidessa, mitä joudut jälleen kerran päivän aikana kokemaan. Millä jaksaisit nousta sängystä ylös hymyssä suin? Mietit jatkuvasti, miten pyyhit poskillesi vierivät kyyneleet ilman, että kukaan huomaisi. Et halua näyttää, että sinuun sattuu. Et halua näyttää olevasi heikko, vaan kestät kaiken hiljaa. Hymyilet, eikä kukaan näe, että sinuun sattuu niin kuin tuhat veistä iskettäisiin sydämeesi. Anteeksi antaminen kuulostaa hullulta ja jopa mahdottomalta, mutta sitä se ei ole. Et voi kuitenkaan ikinä unohtaa ja arvet säilyvät sinussa ikuisesti.
Olin ala-asteella ensimmäisellä luokalla ja vielä täysin tietämätön siitä, mitä painajaista seuraavat 9 vuotta tulevat olemaan. Ala-asteella kaikki oli vielä pientä tai niin ainakin itselleni uskottelin. Kaveriporukoista sekä kaikista välituntileikeistä jätettiin ulkopuolelle. Supateltiin luokassa ja hiljennyttiin, kun tulin paikalle. Yläasteella kiusaaminen nousi täysin uudelle tasolle. Kuulin huutelua koulun käytävillä, ihmiset jättivät kaiken ulkopuolelle, selkäni takana puhuttiin pahaa, sain viestejä anonyymipalstalle, joissa käskettiin viesti toisensa perään tappaa itseni tai viiltää ranteet auki. Haukuttiin ulkonäköäni ja sanottiin ettei kukaan koskaan rakastaisi minua tai haluaisi olla kanssani, koska olen niin ruma ja kamala. Luokkakuvaan 8.luokalla kuvani päälle tägättiin tekstejä kuten “tuksu, huora, lehmä”. Myöhemmin silloinen poikaystäväni sai viestejä ihmisiltä joissa ihmeteltiin “miten voit olla tuollaisen sotanorsun kanssa?”.
Nuoren, hauraan ja epävarman kasvavassa iässä olevan tytön sisin oli palasina. Itkin iltaisin äidilleni, mikä minussa on vikana ja miksi joudun kestämään tätä kaikkea. Kaikki kiusaaminen onneksi loppui ammattikoulun ensimmäisellä vuodella, jolloin pystyin vihdoin alkaa rakentaa itsetuntoa uudelleen, joka oli silloin täysin nollissa. Suunta siitä hetkestä ei ollut muuta kuin ylöspäin.
Kiusaajat turmelivat elämääni vuosia sekä kaiken itsevarmuuteni. Siitä kaikesta huolimatta olen sitä mieltä tämän kaiken jälkeen, että kiusaajille voi ja ehdottomasti kannattaa antaa anteeksi ja tehdä tuosta kaikesta itselle voimavara, eikä siitä kannata katkeroitua. Elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse olla katkera ja käyttää omaa energiaa ja ajatuksia negatiivisiin tunteisiin tai vihaan. Olen myös tänä päivänä todella vahva sen kaiken ansiosta, mitä olen joutunut kohtaamaan. Olen antanut kaikille kiusaajille anteeksi, mutta en voi ikinä unohtaa, mitä he tekivät ja sanat jäävät ikuisiksi ajoiksi mieleeni.
