Mediassa huomiota herättävät avoimet, dominoivat ja itsestään ääntä pitävät ihmiset. Mutta mitenkäs huomaamattomat, kiltit tytöt, joiden olemassaoloon harva edes kiinnittää huomiota. Aivan liian vähän mediatilaa on annettu kiltti tyttö -syndroomalle. En perusta lokeroinnista, mutta jos joku leima pitäisi omaan otsaan lyödä, niin meikäläisen päälaella keikkuisi, tai on ainakin keikkunut, kiltin tytön puumerkki. Kuvitelkaa nyt, koulussa keskiarvo on aina hionut täydellisen kympin rajoja, vanhempien ei ole tarvinnut edes huomauttaa alkoholin tai muiden päihteiden käytöstä ja auktoriteetteja vastaan ei ole edes ajatuksen tasolla uskallettu asettua. Enkä varmasti ole ainoa laatuaan. Aivan liian monet nuoret tytöt kokevat stressiä ja suorituspaineita koulusta, ihmissuhteista, harrastuksista.. Ja lista jatkuu, pitenee ja kolahtaa vuosi vuodelta yhä nuorempien tyttöjen kohdalle.
Kiltin tytön perusluonnetta voisi kuvata termeillä äärettömän tunnollinen, miellyttämishaluinen, ehkä hieman ujo ja hiljainen. Ominaisuuksiin lukeutuu myös taipumus EI:n sanomisen vaikeuteen. Mikä tällaisessa ihmisessä sitten mättää? Mielestäni kiltteys on tietyissä määrin hyvä piirre, mutta valitettavasti ja valitettavan usein tätä ominaisuutta monet ihmiset osaavat käyttää hyväkseen. Kilttejä tyttöjä on superpallon tavoin helppo pompotella, ja yhtä helposti he myös kimpoavat takaisin yhä uudelleen ja uudelleen jokaisen pompautuksen jälkeen.
Olen aivan liian monta vuotta tuhlannut siihen, että haluan miellyttää minun ympärillä olevia ihmisiä. Muiden tarpeet ja tunteet tulee tyydyttää ennen omia. Minä olen mieluummin itse kärsinyt ja kokenut järjetöntä ahdistusta, kuin tuottanut muille pahaa mieltä tai pettymystä. Olen ajatellut, että jos joku pyytää minulta pyydetään jotain, niin on myös velvollisuus suostua. Myös muiden murheet ja surut otetaan omille hartioille kannettavaksi – ihan kuin oman elämän ongelmien pyörittäminen ei olisi tarpeeksi hankala yhtälö. Tämä on ihan äärettömän raskasta ja kuluttavaa henkisesti. Kiltteys linkitettynä jäätävään suorittajapersoonaan on ajanut minut ihan burnouttiin asti. Kuka haluaa 16-vuotiaana viettää uupumuksen takia sairauslomaa? Niinpä.
Kiltteys on moniulotteinen ominaisuus. Toisaalta hieno ja ihailtava, mutta samalla aliarvostettu ja helposti hyväksikäytettävissä oleva piirre. Se tekeekin tästä ihan hemmetin monimutkaista. Tietysti on pakko nostaa hattua niille, jotka empatiakykynsä voimin osaavat ottaa toisten tunteet, mielipiteet, ajatukset ja tarpeet huomioon. Mutta liika on tässäkin asiassa liikaa. Tasapaino, se kuuluisa kultainen keskitie, tulisi löytää tälläkin elämän osa-alueella.
Joidenkin asioiden tulee kolahtaa omalle kohdalle ennen kuin ne oppii tunnistamaan ja toivottavasti ottamaan opikseen. Niin kauan kuin yrittää olla kaikille mieliksi, ei ole kenellekään mitään. Loppupeleissä täällä eletään kuitenkin itseään varten. Omaa elämää ja prioriteetti numero yksi on tehdä itsensä onnelliseksi. Voi olla kiltti ja hyvä ihminen, ja silti sanoa ei.
