(Kuva: Edi Aaltonen)

Kendossa lajin suurimmatkin mestarit voivat oppia uutta vasta-alkajilta

 

On aina hyvin mielenkiintoista päästä tutustumaan täysin uusiin lajeihin, niiden taustoihin ja perinteisiin. Itämaiset kamppailulajit ovat aina olleet mielestäni kiinnostavia ja näin ollen tutustuminen japanilaisista samuraiperinteistä kumpuavaan kendoon suhtauduin erityisellä mielenkiinnolla. En tiennyt yhtään mitä piti odottaa, kun saavuin hämärtyvässä perjantai-illassa Myllypuron Arena Centerille seuraamaan helsinkiläisen Ki-Ken-Tai-Icchi eli tuttavallisemmin KKTI-seuran harjoituksia.

Kendo on elämäntapa

”Kendo on elämäntapa, eikä vain kilpailua”, näin totesi KKTI:n kendovastaava Mikko Salonen kertoessaan kendon kilpailullisuudesta. Samanlainen hieno mantra, joka pätee muissakin kamppailulajeissa. Vaikka kilpaillaan ei tulos ole etusijalla vaan tie jolla päästiin siihen pisteeseen ja siitä tulevaisuuteen.

Poliisien harjoittama kouluaine

”Japanissa kendo on koululiikuntaa ja siinä mielessä jo ammattiurheilua, kun jotkut liikunnanopettajiksi opiskelevat pääaineenaan kendoa”, Salonen kertoi.

”Toinen instituutio, joka pitää lajia yllä on Japanin poliisi, joilla on omia kendojoukkoja. Japanin suuret poliisikoulut kouluttavat ammattikendokoita, jotka sitten kisaavat kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa” Salonen valotti.

Kansainvälisesti Japanin lisäksi menestystä kilpailuissa ovat niittäneet Etelä-Korea, USA, Brasilia ja Ranska. Suomi sijoittui edellisissä MM-kisoissa miesten joukkuekilpailun kahdeksan parhaan joukkoon. Salosen mukaan juuri miesten joukkuekilpailussa mitataan kunkin maan tason laajuus ja näin lajista tietämättömälle sijoitus kuulosti hyvin vakuuttavalta.

(Kuva: Edi Aaltonen)

Perinteet harjoituksissakin läsnä

Kun saavuin KKTI:n salille kiinnittyi huomio lähes heti salin kulmassa sijaitsevaan isoon rumpuun ja seinillä roikkuviin suuriin japaninkielisiin teksteihin. Perinteistä on pidetty kiinni ja sen huomasi myös harjoitustenkin aikana, kun kendokat avasivat ääntään huutamalla samaa fraasia alkulämmittelyiden ajan. Kysyin jälkikäteen kendokoilta huutamisesta ja sen merkityksestä odottaen jotain korkealentoisempaa.

”Se vain luo aggressiota ja auttaa purkamaan stressiä”, kertoi KKTI:n puheenjohtaja Susanna Porevuo naurahtaen.

Odotin innolla hetkeä, kun harjoitusten alun liikerataharjoitteiden jälkeen kokeneemmat kendokat laittavat haarniskansa päälle ja aloittavat niin sanotusti ottelemisen, enkä pettynyt. Huudot kaikuivat shinai-bambumiekkojen iskujen säestämänä pitkin salin seiniä ja näky oli lajia ensi kertaa seuraavalle erittäin vaikuttava.

(Kuva: Edi Aaltonen)

 

Kun rumpu soi, loppuu taistelu

Harjoitusten valmentaja Salonen ottaa kypäränsä eli meninsä pois, astelee kulmassa olevan rummun luokse ja pamauttaa sitä lujaa muutaman kerran huutaen samalla japaniksi harjoitusten päättyneen. Kendokat käyvät polvilleen puiselle lattialle ja ottavat pois kypäränsä. Kaikki laittavat silmänsä hetkeksi kiinni rauhoittuakseen pois taistelun tuomasta aggressiosta.

Harjoitukset ovat päättyneet ja allekirjoittanut on vakuuttunut näkemästään. Ennakkokäsitykset kendosta olivat lähes olemattomat, mutta nyt ensi puraisu lajiin oli hieno kokemus.

Vaihdoin vielä muutaman sanan Salosen, Porevuon ja parin kokeneemman kendokan kanssa harjoitusten päätyttyä ja mielessäni kävi olisiko tässä uusi laji omaan urheilulajien listaani. Ensi kerta kendon parissa oli hieno kokemus, vaikken harjoituksiin osallistunutkaan muuten kuin katsojan roolissa.

(Kuva: Edi Aaltonen)