Merja Harju, 64 vuotias lapseton rouva, fysioterapeutti
Tapaan Merjan hänen kauniissa kodissaan Järvenpäässä. Merja toimii psykofyysisenä fysioterapeuttina. Psykofyysisessä terapiassa huomioidaan ihmisen psyyken vaikutus fyysiseen puoleen.
MIksi hakeuduit fysioterapeutiksi?
Merjan liikunnallinen lapsuus johti liikunnallisen ammatinvalintaan. Merja kokee saaneensa elämässään myös johdatusta ammatinvalintaan. Opiskellessaan Liikuntatieteellisessä korkeakoulussa ystävä innostui opistossa opetettavasta lääkintäjumpasta. Tuon ystävän innostus tarttui Merjaankin. Lopulta Merja pääsi opiskelemaan lääkintäjumppaa, mutta tuo ystävä ei.
Merja kokee myös, että hänellä ei olisi ollut auktoriteettia ja johtajuutta, jota olisi tarvittu suurten joukkojen johtamiseen.
“Yksilön kohtaaminen on minulle sopivampaa.”
Ja myös siksi fysioterapeutin työ valikoitui eikä esimerkiksi liikunnanopettajan ammatti.
Opiskelun jälkeen työelämä kutsui
Merjan työura alkoi Laakson terveysasemalla. Siellä työskennellessään hän ilmoittautui vuonna 2002 vapaaehtoisena koulutukseen. Psykiatrisen osaston potilaita alettiin ohjaamaan avohoitoon, ja heidän kohtaamista opetettiin tuossa koulutuksessa. Merja koki koulutuksen hyvin kiinnostavaksi.
“Tämä on mielenkiintoista. Täällä puhutaan mielestä”, kertoo Merja iloinneensa.
Lopulta tuo koulutus johti uusiin koulutuksiin; hengityskoulutus Turussa, improtanssikoulutus Teatterikorkeakoulussa ja tanssi-ja liiketerapiaa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Merja kokee saaneensa johdatusta aina kurssilta toiselle edetessään. Jokaisen kurssin aikana tuli vihje seuraavasta koulutuksesta, ja näin rakentui kokonaisuus.
Myöhemmin Merja on lisännyt osaamistaan täydentävillä koulutuksilla: muun muassa asahi, trauma release therapy (TRE) ja rosen-terapia.
Ihmisen suhtautuminen omaan kehoonsa on oleellista
“Keho on hengellisen kohtaamisen tila”, sanoo Merja Harju.
Tässä on hänen työnsä kiinnostavin ydin.
“Palkitsevinta on, kun saa herätellä ihmisiä suhtautumaan kehoonsa armollisesti ja arvostavasti.”
Merja Harju on tunnustava kristitty.
“Ihminen on tehty Jumalan kuvaksi. Keho on tehty hengellisen kohtaamisen tilaksi.”
Tällä Merja tarkoittaa sitä, että hengellisyys tapahtuu aina kehossa. Jos ihminen ei pidä huolta kehostaan, tulee muun muassa aivosumua, matala-asteista tulehdusta, ja ihmisen on mahdotonta kuulla Jumalan johdatusta ja ääntä elämässään.
“Jos ihminen ei pidä huolta kehostaan, myös kohtaaminen Jumalan kanssa tulee sumuiseksi.”
Merja on intohimoinen työssään, ja toteaakin:
“Olen ärtynyt siitä, miten vähän kristillisissä piireissä huomioidaan ihmistä kehollisen olentona”.
Merja edustaa psykofyysistä fysioterapiaa, jossa lähdetään liikkeelle läsnäolon oppimisesta ja hidastamisesta.
“Läsnäolon taito ei kuitenkaan riitä. Ihmisiä ahdistaa ja identiteettikysymykset näkyvät kehon vaistonvaraisessa toiminnassa esimerkiksi pelokkuuteena ja vetäytyneisyytenä. Nämä taipumukset ovat kirjautuneet ihmisen identiteettiin huonojen kokemusten myötä.”
Psykofyysisen fysioterapian kautta aletaan työstämään näitä taipumuksia tavoitteena saada ihminen vapaaksi. Kehon hyvinvoinnin kautta aukeaa mahdollisuus saavuttaa psyykkinen sekä henkinen hyvinvointi. Merja muistuttaa Raamatusta löytyvästä Jeesuksen sanasta:
“Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” (Joh. 14:27)
Psykofyysisessä fysioterapiassa keskeisenä on fysioterapeutin ja asiakkaan välinen suhde, siinä tapahtuva vuorovaikutus ja liikekokeilut sekä keholliset tunnistamisharjoitteet.
Lopuksi suuntaamme vielä katseen tulevaisuuteen ja unelmiin. Merja kävi viime keväänä tutustumassa Kievissä messiaaniseen seurakuntaan. Nyt unelmissa olisi saada siirrettyä kappale tanssillista kokouskulttuuria Suomeen. Lisäksi toiveena on saada yhdistettyä puolisonsa kanssa toisiaan sivuavat unelmat yhdeksi.
Teksti ja kuvat: Riikka Pajunen
