Perjantaipäivä syyskuun loppupuolella; aurinko paistaa, lämpötila noin kymmenen astetta. Tiedossa kummituskävely, opastettu kierros Helsingin kaupunginmuseolta läpi Kruununhaan kummittelevimpien kohteiden. Näin alkusyksyllä aurinko ei ehdi laskea, ennen kuin kierros loppuu puoli seitsemän aikoihin Ruiskumestarin talolle. Riippuu näkökannasta, onko tämä kummitustarinoiden kuulijan kannalta hyvä vai huono puoli.

Tämänkertaisen kummituskierroksen vetäjä Eero Simanainen on tehnyt kaupunginmuseon opastöitä keikkaluonteisesti opintojen ohessa nyt puolisentoista vuotta. Opinnoissaan Simanainen on keskittynyt yhteiskuntahistoriaan ja talous- ja sosiaalihistoriaan.

Kummituskävelyn opas Eero Simanainen. (Kuva: Petri Niemi)

Vaihtelevako kummituskierrokset paljon tilanteen mukaan, kierros kierrokselta?

– Tarinathan ovat samoja, mutta asiakkaat itse voivat kertoa omia kokemuksiaan, Simanainen kertoo.

– Me pyritään siihen, että jossakin vaiheessa pystytään vähän pysähtymään ja ihmiset kertoo omia tarinoitaan, mitä erikoisia sattumuksia heille tai joillekin tutuille on tapahtunut. Ne tuovat sellaista mukavaa persoonallisuutta niihin kierroksiin. Niitä anekdootteja muistaa sitten jälkikäteenkin, ja ne tekevät siitä vähän vuorovaikutuksellisempaa.

Sederholmin ullakolla on hämärä tunnelma. (Kuva: Petri Niemi)

Entä miten kummituskävelyjen osallistujat ovat tuoneet esille suhtautumistaan kummituksiin ja kummitustarinoihin? Pelkäävätkö he, tai uskovatko edes?

– Tavallaan joissain tarinoissa on myös pilke silmäkulmassa. Ne kummitusten käyttäytymistavat on joskus ihan hauskojakin. Se että miten niihin uskotaan, vaihtelee kierrosten välillä.

– Kyllä joillekin ihmisille on tullut tapauksia, jotka he muistavat pitkän ajan päästä. Kyllä ne ovat olleet sellaisia, jotka ovat tapahtumahetkellä vähintään pistäneet selkäpiin karmimaan tai miettimään ainakin. Mutta tietyssä mielessä tämä on tällaista kansanperinne- ja kulttuuriperinnekierrosta. Että ei kummituksiin tarvitse uskoa, jotta niistä voisi nauttia.

 

Historia kiinnostaa kummituskävelyyn osallistuvia

Entä miten kummituskierrosten asiakkaat suhtautuvat museokierroksiin? Sitä pitää kysyä asiakkailta. Kaupunginmuseon aulassa odottelee paljon ihmisiä, ja suurin osa heistä on tulossa kummituskierrokselle.

Kuvassa Senaatintorilla Miia Toikka (vas.) ja Tilda Toikka kuuntelmassa Eero Simanaisen kerrontaa.

Helsinkiläiset Miia ja Tilda Toikka kertovat olleensa jo hiljattain järjestetyllä kummituskierroksella Töölössä ja Puistokatujen kummitukset -kierroksella, joten tämä Kruununhaan kävely on sille sopivaa jatkoa.

Entä miksi aihe kiinnostaa? Tilda, joka on kouluikäinen nuori, vastatkoon.

– On kiva tietää, mitä on tapahtunut historian aikana, ja missä päin on kummitellut.

Kuvassa helsinkiläiset Heli ja Mirka pysähtyneenä Vironkadulle kuuntelemaan opastusta. (Kuva:Petri Niemi)

Aulassa on myös Mirka Hermannin kaupunginosasta ja Heli Meilahdesta.

He ovat kumpikin käyneet joskus aiemminkin opastetuilla museokierroksilla esimerkiksi Kansallismuseossa ja Seurasaaressa.

Pysähdys Kulmakoululle. (Kuva: Petri Niemi)

– Usein tulee käytyä museossa ihan itsenäisesti, lisää Heli.

Saman tien Heli ottaa vastuulleen tämäniltaisen kävelykierroksen varaamisen, joten Mirkan kiinnostus aiheeseen jää tässä vaiheessa arvoitukseksi.

Myöhemmin kävelyn aikana, kun opas pyytää kummituskävelyyn osallistuvia kertomaan, tietävätkö he mitään kummitusaiheisia juttuja, Mirka kertoo erään tietämänsä ravintolan kummitustapauksista. Ehkä voimme huokaista helpotuksesta ja päätellä Mirkan aktiivisesta osallistumisesta sen, ettei Heli ole raahannut kaveriaan kierrokselle täysin tahdonvastaisesti.

Kävely alkaa käynnillä kaupunginmuseon omissa tiloissa hämärällä Sederholmin talon ullakolla, ja päättyy kahdeksan tarinatuokion jälkeen Ruiskumestarin talolle.

Ruiskumestarin talo on jäänyt yksinäiseksi puutaloksi isompien keskelle. (Kuva: Petri Niemi)

Kohteisiin kuuluu Senaatintori, jolla puhutaan muun muassa Nikolai Bobrikoffin ja Eugen Schaumanin kummittelusta, ja Svenska Klubben, jonka harmaaseen rouvaan tutustutaan turvallisesti talon ulkopuolelta, kuten kummituskävelyjen luonteeseenkin kuuluu.

Mutta mitä tarinoita näistä ja muista kummituksista kerrottiin? Sen saat parhaiten selville osallistumalla itse kummituskävelyyn. Tänä syksynäkin on vielä kierroksia jäljellä…

Kummituskävelyyn kuuluu muun muassa kävelyä. (Kuva: Petri Niemi)

Kummituskävelyt:
Helsingissä kaupunginmuseon järjestämiin kummituskierroksiin kuuluu
– Puistokatujen kummitukset
– Töölöstä tuonpuoleiseen
– Kruununhaan kummitustarinat
Eri kummituskävelyjä järjestetään ainakin marraskuun alkuun asti, ja ilmoittautua voi Helsingin kaupunginmuseon verkkosivun kautta, osoitteessa
http://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/tapahtumat/