Eetu Roponen on pelannut salibandya kilpatasolla yli 10 vuotta. Se putki lähenee loppuaan.
Eetu Roposen ura alkoi aikanaan salibandykerhosta Roposen ollessa 7-vuotias. Oman äidin kannustuksesta hän siirtyi kahta vuotta myöhemmin helsinkiläisen SSV:n, eli nykyisin nimellä EräViikingit, toimivaan juniorijoukkueeseen. Oman ikäluokan joukkueita oli kolme, joista heikkotasoisin valikoitui Roposen joukkueeksi.
“Sain kaverin mukaan SSV:hen. En olisi varmaan yksin uskaltanut mennä”, Roponen naurahtaa.
6-vuotiaana Eetu kokeili myös jalkapalloa. Se visiitti jäi kuitenkin lyhyeksi hauskan sattumuksen vuoksi.
“Potkaisin harjoituksissa vahingossa joukkuekaveria pallolla päähän. Se uhkaili, että potkaisee joku päivä takaisin, niin en uskaltanut enää mennä treeneihin. Sanoin äitille, etten enää pelaa”, hän kertoo huvittuneena.
C2-juniori-ikäisenä Roponen vaihtoi joukkuetta vantaalaiseen AC Hakiin. Siellä vierähti kolme vuotta alemmilla sarjatasoilla. Viimeisenä B-juniorivuotena joukkue vaihtui jälleen, tällä kertaa osoittena oli itä-helsinkiläinen SC Hawks.
Roposen pelipaikka on aina ollut hyökkääjä, laidassa tai keskellä. Hawksissa alkoi selkiytymään, että vahvuudet ovat enemmän keskushyökkääjän roolissa.
“Tykkään tehdä töitä kentällä ja juosta ympäri ämpäri. Välillä se on rankkaa, mutta työnteko on oma vahvuus. Maalinteko on aina ollut aika vaikea laji. Suunnilleen piste per peli -tahtia on silti viime kaudet menty.”
Roponen pelaa tätä nykyä Hawksin A-junioreissa SM-sarjaa sekä miesten edustusjoukkueessa divaria. Uran varrelle on kertynyt hienoja muistoja sekä saavutuksia. Yhdeksi isoimmista hän mainitsee D-junioreissa saavutetun Mestareiden Cupin voiton. D-ikäluokassa ei vielä pelata SM-sarjaa, ja Mestareiden Cupiin kutsuttiin Suomen parhaat joukkueet.
“Napattiin sieltä mestaruus voittamalla finaalissa Tapanilan Erä. Finaalissa istuin pitkälti penkillä ja pelasin vain muutaman vaihdon. Silti ottelun jälkeen sain tsempparipalkinnon, että varmaan juoksin sitten aika paljon, kun kentälle pääsin”, hän muistelee.
Roponen mainitsee kaksi salibandyn pelaajaa, joita hän katsoo ylöspäin. Uransa jo lopettanut Harri Forsten oli SSV-aikoina Eetun esikuva. Myös Mikael Laxista löytyy tarinaa.
“Silloin kun pelasin SSV:ssä, niin heidän liigajoukkueessa pelasi Mikael Lax. Tällä kaudella pääsin pelaamaan Hawksin miesten joukkueessa Laxin kanssa muutaman pelin. Se oli aika siistiä, kun junnuna katsonut hänen liigapelejä.”
Roposen ura kilpatasolla saattaa päättyä tähän kauteen. Hän aikoo nyt ottaa rennommin, ainakin vähän aikaa.
“Motivaatio ei ole ihan tapissa nyt, niin otetaan pikku breikki. Katsotaan jos palo tulisi takaisin”, hän toteaa.
Tulevaisuuden suunnitelmissa on ainakin opiskella tradenomiksi. Myöskään valmentamista hän ei koe mahdottomaksi. Se ei kuitenkaan ole toistaiseksi ajankohtaista.
“Muutaman kerran olen vetänyt junioreille säbäkerhoja. Se oli ihan hauskaa, mutta en tiedä, onko se mun juttu. Toivottavasti pääsen nyt kouluun, ja ehkä muuttamaan tyttöystävän perässä Kuopioon. Katsotaan mitä elämä tuo”, niputtaa Roponen.
