Saamelaiset ovat olleet Pohjoismaiden sulauttamispolitiikan uhreja vuosisatoja. Tämä kehitys on myös vaurioittanut saamelaisten elävää luontoyhteyttä, johon sisältyy ymmärrys oman elinympäristönsä kestävästä käytöstä. Porotalous ja kalastus ylittävät luonnon kantokyvyn.
Kun puhutaan Lapin luonnon tuhoamisesta, osoittaa syyttävä sormi valtaväestöön. Tästä hyvä esimerkki on Ylen julkaisema Emmi Nuorgamin kolumni. Alkuperäiskansat liittävät itseensä herkästi oletuksen kestävästä luontosuhteesta, vaikka heidän nykyaikainen elämäntapansa ei poikkea valtaväestöstä.
Pitäisikö saamelaisten muuttaa takaisin kota-asumuksiinsa? Leikkimielisesti sanoen kyllä. Kota on perinteinen saamelaisen asumus ja poronhoito mielletään perinteiseksi elinkeinoksi. Ongelmaksi liikkuvalle elämäntavalle muodostuvat mielivaltaiset valtion rajat, jotka estävät saamelaisia jutaamasta yli valtakunnan rajojen, joten paluuta entiseen ei ole.
Kaikki poronhoitajat eivät ole saamelaisia, mutta saamelaisten poronhoitokäytännöt eivät poikkea millään tavalla valtavirrasta. Laitumien ylikulutus johtuu liian suuresta poromäärästä ja siitä, että laidunkiertoa ei ole mahdollista toteuttaa. Porotaloudella ei voi ylläpitää korkeaa elintasoa. Poronhoidossa käytetään helikoptereita, mönkijöitä ja moottorikelkkoja – kaikki fossiilisilla polttoaineilla käyviä luonnon tuhoajia. Pienempi porotokka elättäisi perheen hyvin, jos asumus olisi kota ja vetoporo liikkumisväline.
Poronhoito ei ole kestävällä pohjalla, mutta saamelaiskäräjät ovat tulleet toisenlaiseen johtopäätökseen: Laitumien ylikulutus kiistetään vetoamalla historialliseen oikeutukseen. Poronhoidon tarpeellisuutta perustellessa puolestaan vedotaan tutkimuksiin, joiden mukaan laidunnus torjuu ilmastonmuutoksen tuomia haittoja.
Saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin luetaan myös kalastus. Tutkimusten mukaan Tenojoen lohikantaa on vaivannut ylikalastus, joskin kalakannat ovat päivitettyjen lakien myötä toipumaan päin. Kestävää kalastusta puoltavia puheenvuoroja en ole saamelaisten suusta kuullut. Sen sijaan raastuvassa iloittiin taannoin, kun laittomasta pyynnistä tuli vapauttava tuomio. “Nyt se on oikeudessa todettu, että meillä saamelaisilla on oikeus omaan kulttuuriimme” toteaa Heidi Eriksen Ylen haastattelussa.
Saamelaiset perustelevat perinteellä oikeuttaan riistää luontoa valtavirran tyyliin. Pyhistä paikoistakin puhutaan irrallaan perinteisistä uskomuksista, jotka sisältävät ymmärryksen luonnon kunniotuksesta ja sen suojelemisesta. Emmi Nuorgam viittaa kolumnissaan Facebook-kirjoitukseen, jossa kerrotaan, että saamelaisten pyhien paikkojen nimet sisältävät informaation niiden perimmäisestä käyttötarkoituksesta – materialistinen lähestymistapa kaikki tyynni.
Saamelaisten kulttuurin ja etenkin sen vanhojen uskomusten elvytystä todella tarvitaan. Kulttuurisen itseymmärryksen ja luontoyhteyden syveneminen soisi johtavan lopputulokseen, jossa saamelaiset seisovat yhteisenä rintamana puhumassa kestävän luonnon käytön puolesta.
Artikkelikuva: wikipedia
