Kari Kuula, teologian tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti sekä Kauniaisten seurakuntapastori, kirjoitti poleemisen kirjoituksen Kirkko ja Kaupunki -lehteen, jossa hän arvosteli tehotuotantoa poleemisin sanankääntein. MTK älähti. MT älähti. Maanviljelijät pahoittivat mielensä. Arkkipiispat ja piispat kiirehtivät irtisanoutumaan Kuulan kannasta. Kuula taipui pahoittelemaan sanavalintojaan.
Kirkko ja Kaupunki -lehti poisti Kuulan kirjoituksen ja julkaisi haastattelun, jossa Kuula pahoitteli vuolaasti valitsemiaan sanakäänteitä. Kirkollisveronmaksajia ei ole syytä suututtaa. Alkuperäinen Kuulan kirjoitus on luettavissa tästä linkistä.
MTK:n johtokunnan puheenjohtaja Juha Marttila harkitsee oikeustoimia julkaisun johdosta. Marttilan mukaan kyseessä on kunnianloukkaus ja kiihotus ammattiryhmää vastaan, mihin taas Voima nokkelasti huomauttaa, ettei tuottajia voi yksilöimättä loukata eikä laki tunne kiihottamista ammattiryhmää vastaan.
Kari Kuula rinnasti tehomaatalouden keskitysleireihin. Näinhän ei tietenkään sovi tehdä vai sopiiko sittenkin? Haettaessa selitystä sille, kuinka natsit kykenivät julmuuksiinsa, yleinen ajatus on, että he epäinhimillistivät juutalaiset. Juutalaiset pyrittiin siis eläimellistämään. Heitä kohdeltiin kuin karjaa. Tämä on hyvin paljon puheissa ja kirjoituksissa käytetty rinnastus. Eläimellistäminen mahdollisti ihmisten huonon kohtelun. Kukaan ei varmasti ole sitä mieltä, että keskitysleireillä kohdeltiin ihmisiä hyvin. Aika moni on kuitenkin sitä mieltä, että heitä kohdeltiin kuin karjaa. Tästä voimme tehdä johtopäätöksen, että karjaa ei kohdeltu hyvin.
Ihmisiä kuljetettiin karjavaunuissa. Ne matkat olivat kauheita. Nyt kun karjavaunujen kamalat olot on todettu massamitassa kammottaviksi, miksi kuljettaisimme enää karjaa moisissa vanuissa?
Kuulan rinnastus on raflaava, ja sen puolustamisessa on ongelmansa, mutta keskustelun herättäjänä se toimii vallan mainiosti, eikä rinnastus onnahtelustaan huolimatta ole aivan hakoteillä. Kuvia broilerien tehotuotannosta rinnastetaan toisinaan keskitysleirikuviin. Kanan luonnollinen sosiaalinen piiri koostuu noin 70 yksilön parvesta. Samoin on ihmisen kohdalla. Saman verran sosiaalisia lähisuhteita me pystymme pitämään yllä samanaikaisesti. Broilerit saavat ruokaa yli oman tarpeen, ja he kärsivät merkittäviä kipuja painavien rintafileiden vuoksi. Jalkoja katkeilee ja murtuu painon alla.
Yuval Noah Harari huomauttaa kirjassaan Sapiens: Ihmisen lyhyt historia, että vaikka “teollisuus näkee vaivaa pitääkseen eläimet elossa ja suhteellisen terveinä ja hyvin ruokittuina, eläinten sosiaalisista ja psykologisista tarpeista ei olla kiinnostuneita.”
Näitä tarpeita ei suomalaisessakaan tehotuotannossa riittävästi huomioida. Kasvattajien olisi syytä olla perillä eläinten lajityypillisistä piirteistä ja tarjota mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Tämä tarve toteutuu marginaalisesti.
Karjatalouden kasvattajia ei sovi yksin syyllistää. Olot olisivat varmasti paljon paremmat, jos ihmiset olisivat valmiita maksamaan pihvistään paremman hinnan. Kohtuullinen määrä karjaa mahtuu Suomenniemelle perinnebiotooppeja ylläpitämään. Suomalaista maataloutta pitää ohjata ekologisesti ja eettisesti kestävään suuntaan.
On hyvä, että kirkko pyrkii uudistumaan unilukkarin roolissaan ja löytämään uusia tapoja toimia nykyajassa. Kirkko pyrkii tarjoamaan ihmisille kestävää arvopohjaa. Tilanhoitajaetiikan uudelleentulkinta on tervetullut. Kuula ei kuitenkaan irtisanoudu siitä, joten mitään kovin radikaalia hän ei tule tehneeksi.
Nykyisen kaltaiselle riistolle ihmisen kohottaminen luomakunnan kruunuksi antaa sangen ikävän oikeutuksen. Kristinuskoon on sisäänrakennettu oikeutus hallita muita elollisia, ja jollei tätä perusasetusta päivitetä eettisesti kestäväksi, ei muunlajisilla olennoilla ole mahdollisuutta kukoistaa ja elää lajityypillistä elämää kristittyjen rinnalla.
Artikkelikuva: wikimedia
