Outi Rantanen työskentelee Kallion kirjastosta. (Kuva: Jenna Sjögren)

27 vuotta kirjastonhoitajana työskennellyt Outi Rantanen ei näe syytä, miksi vaihtaisi ammattiaan.

– Ilahdun aina kun saan tulla töihin, juuri tähän rakennukseen, Rantanen kertoo iloisena.

Sitä ei hirveän monelta työntekijältä kuule. Rantanen rakastaa työtään, eikä ole tehnyt muuta elääkseen, kesätöitä lukuun ottamatta. Hän työskentelee erikoiskirjastonhoitaja lasten- ja musiikkiosastolla. Hänellä on paljon vastuuta musiikkikokoelman ylläpidosta sekä hän järjestää koululaisille myös lukuvinkkausta.

Kallion kirjasto on yli sata vuotta vanha ja se alun perinkin rakennettiin kirjastoksi. Historia näkyy siitä jo kauas.

Kirjasto vie mukanaan

Rantanen opiskelin ensiksi yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta, jonka jälkeen hän täydensi koulutustaan kirjastotieteen aineopinnoilla, josta hän sai kirjastonhoitajan pätevyyden. Outi Rantanen oli ensiksi harjoittelijana Kallion kirjastossa ja myöhemmin hän sai vakituisen paikan. Kallion kirjaston lisäksi, hän on myös työskennellyt muissa kirjastoissa ja vähän erilaisissa tehtävissä, kuten luetteloimassa aineistoa sekä konservatoriossa Ruoholahdella musiikkikirjastossa.

– Kun lähdin kirjaston tielle, niin sinne myös jäin, Rantanen kertoo.

Töitä on myös paljon vapaa-ajalla. Rantanen valmistautuu koululaisten lukuvinkkauksiin lukemalla kirjoja ja se tehdään omalla ajalla.

– Kirjojen lukeminen on kivaa, mutta kyllä se joskus työltä maistuu, kun pitää vähän hallita sitä kirjojen maailmaa, että mitä ja minkälaisia kirjoja on ilmestynyt. Joskus vähän kadehdin asiakkaita, kun he voivat valita juuri sen kirjan minkä haluavat lukea, Rantanen naurahtaa.

– Täällä oppii myös koko ajan uutta. Kirjastoala on muuttunut niin paljon vuosien aikana, että koko ajan tässä oppii. Koko ajan myös tulee uutta aineistoa, kuten sähköistä aineistoa, mikä ei ole minulle tuttua entuudestaan, niin niitä pitää opetella. Kirjastossa kohtaa myös uusia asioita. Täällä on paljon tapahtumia, joten oppii myös eri kannalta, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Kirjasto on aitiopaikka oppimiselle, Outi kertoo.

Uudenlainen kirjasto

Kirjasto ei ole pelkästään kirjoja ja oppimista varten. Kallion kirjasto järjesti lapsille dekkariosastolle pakohuoneen. Kirjastossa oli lasten dekkari-lauantai, joka tehtiin yhteistyössä kustannusyhtiö Tammen kanssa. Kirjastossa oli silloin paljon tapahtumia, kuten kirjailijavierailuita, työpajoja.

– Dekkariosasto on muutenkin vähän sellainen hämärä ja salaperäinen paikka, niin sitten keksimme, että me rakennamme sinne pakohuonepelin, jossa lapsien piti selvittää meidän keksimä rikos. Lapset tykkäsivät siitä todella paljon. Silloin ajattelin, että on tämä todella kivaa ja jännää työtä, kun tällaisten asioidenkin ääressä saa puuhailla, Rantanen kertoo.

Rantasella on todella monta lempikirjaa, joista on vaikea valita vain yhtä.

– Joskus kysytään, että mikä kirjallisuuden henkilö olisit, niin olisin Charlotte Bronten Kotiopettajatteren romaanin Jane Eyre. Olen aina ajatellut, että se on vähän niin kuin minä. Sankaritar on jotenkin hirveän tavallinen ja silti hänellä on oikeus elämää suurempaan rakkaustarinaan.

Monella ihmisellä on jokin muisto kirjastosta. Se on yleensä lämmin ja mukava, mutta usein se on aika kaukainen ja vanhanaikainen, jotain mitä on tapahtunut esimerkiksi lapsuudessa.

– Haluaisin sanoa ihmisille, että tulisivat ja päivittäisivät kirjastokokemuksensa. Tulisivat katsomaan, että mitä täällä on sellaista, mikä palvelee juuri nyt. Vaikka ei välttämättä olisi hirveän kova kirjojen lukija, niin täältä löytyy myös paljon muuta. Kirjastot ovat vuosien saatossa muuttuneet todella paljon, Rantanen sanoo.