Artikkelin lopussa voit kuunnella Kalevin elämästä kertovan pidemmän audiodokumentin Kalevi, sekä lyhyemmän audiodokumentin Pappi, poliisi ja psykiatri.
Kalevi Korhonen on ollut aktiivinen koko elämänsä. Töitä hän on tehnyt jo lapsesta saakka, eikä tahti ole paljoa vuosien varrella hidastunut. 70-vuotias Kalevi ei vietä vielä eläkepäiviä, vaan toimii yhä talonmiehenä Katajanokalla. Kalevi ilahduttaa monia muistoillaan ja muilla kirjoituksillaan, joita hän julkaisee Facebookissa muun muassa Katajanokka-ryhmässä. Kaleville kaksi paikkaa ovat erityisen tärkeitä: Katajanokka ja Kainuu.
Lapsuuden Kainuu
Lapsuutensa ja nuoruutensa Kalevi vietti Kainuussa. Työt tulivat tutuksi jo nuorena. Sodan jälkeen syntyivät suuret ikäluokat, ja perheet olivat isoja. Kalevi oppi jo nuorena poikana poimimaan marjoja metsästä.
“Silloin se oli bisnestä. Halusin rahaa, kun kotona sitä ei ollut”, Kalevi muistelee motivaatiota marjojen keräämiseen.
Nykyään marjastaminen on Kaleville tärkeää muista syistä. Joka kesä ja syksy täytyy päästä Kainuuseen marjoja poimimaan.
Elämä Kainuussa oli hyvin toisenlaista 70 vuotta sitten. Ajat olivat niukat.
“Jos suksi meni rikki, niin isä paikkasi suksen pellillä. Siihen vähän tervaa ja kynttilää päälle, ja sillä sitä taas hiihdettiin”, Kalevi kertoo.
Niinä aikoina ei ollut traktoreita eikä jääkaappeja. Hevonen oli silloinen yleiskone, ja perunat säilytettiin maakuopissa. Ruokaa säilytettiin ikkunoiden välissä ja porstuassa. Ihmiset olivat huomattavasti omavaraisempia, monilla oli lehmiä ja hevonen tai pari.
Kalevi muistaa, kun perhe muutti Suomen rajalta Lentiirasta Kuhmon kirkonkylälle Kalevin ollessa nelivuotias. Lentiirassa Kalevin vanhemmat olivat olleet rajavartiostolla töissä, Kuhmossa Kalevin isä toimi talonmiehenä. Myös Kalevi pääsi kokeilemaan talonmiehen töitä jo nuorena Kuhmossa. Sitä tosin edelsi moni muu työ.
Jo alle 10-vuotiaana Kalevi teki heinätöitä ja 11-vuotiaana hän työskenteli enolleen pöllin kuorinnassa.
“Illansuussa eno merkkasi tupakka-askin kanteen montako pölliä olin kuorinut, ja sen mukaan tuli palkka”, Kalevi kertoo.
Kouluaikoina Kalevi teki muun muassa metsänistutusta, tukinuittoa ja toimi postimiehenä.
“Aloitin Postissa 13-vuotiaana”, Kalevi muistelee.
Töitä oli lukuisia, ja Kalevi teki montaa työtä yhtä aikaa. Jos tuli pyyntö töihin koulupäivänä, Kalevi otti työn empimättä vastaan.
“Kyllä se koulunkäynti oli silloin toissijaista”, Kalevi toteaa.
Kalevi oli töissä myös Tivoli Sariolassa ja Donin Kasakoissa. Kalevi kertoo kantaneensa vettä Pepita-norsulle Tivoli Sariolassa.
“Aina menin kysymään pääseekö töihin, ja usein pääsi”, Kalevi muistelee.
Ahkera työmies ja pitkän matematiikan laudatur
Vaikka välillä Kalevi viihtyi enemmän töissä kuin koulunpenkillä, kirjoitti Kalevi kuitenkin ylioppilaaksi, ja todistuksessa komeilee laudatur pitkästä matematiikasta. Yliopisto-opiskeluita Kalevi harkitsi, mutta työntekoon tottuneena työt veivät mennessään. Armeijan jälkeen Kalevi toimi opettajana Kuhmossa, kunnes sai työkutsun valtion tietokonekeskukseen. Kalevi ei kuitenkaan kerennyt viikkoa kauempaa siellä työskennellä, sillä hänet houkuteltiin vakuutusmyyjäksi.
“Isä oli ollut Suomen parhaita henkivakuutusmyyjiä Kuhmossa, joten ne tiesivät, että kyllä se samaa verta kantaa ja on varmasti yhtä hyvä. Osuivat oikeaan”, Kalevi kertoo.
Kalevista tuli huippuvakuutusmyyjä ja hän pääsi useille palkintomatkoille ympäri Eurooppaa. Vakuutusmyyjän työt Kalevi lopetti oltuaan alalla päivälleen kymmenen vuotta.
“Lopetin huipulla”, Kalevi toteaa.
Vakuutusmyyjän töiden jälkeen Kalevi perusti kiinteistövälitysfirman.
“Mutta sitten tuli pankkikriisi, ja menetin kaiken”, Kalevi kertoo.
Kalevi oli pienestä pitäen tottunut tekemään useita töitä samanaikaisesti. Oman firman kaaduttua Kalevi jakoi aamuisin postia, toimi talonmiehenä sekä ajoi taksia. Talonmiehen työt jatkuvat yhä.
Enkeleitä matkassa
Kalevi ei ole välttynyt läheltä piti -tilanteilta. Tapaninpäivänä hän joutui pyöräonnettomuuteen. Kalevi ajoi pyörällä autotiellä, kun yhtäkkiä autoilija avasi auton oven, sillä seurauksella, että Kalevi lensi oven yli.
“Isku ei onneksi osunut päähän. Kaulasta alaspäin olin kauttaaltaan mustelmilla, ja jonkin tovin täysin tajuttomana”, Kalevi muistelee onnettomuutta.
“Mummo aina sanoi, että minulla on enkeleitä matkassa. Näitä läheltä piti tilanteita on ollut paljon”, Kalevi muistelee.
Kouluaikoina Kalevin paras kaveri hukkui jäihin.
“Hän kysyi minua luistelemaan, ja en tiedä miksi en sillä kertaa mennyt. Jos olisin mennyt, en luultavasti olisi nyt tässä”.
Piinaava tunnelma lapsuudenkodissa
Kalevi puhuu avoimesti lapsuutensa haasteista ja sodan aiheuttamista traumoista.
“Isä oli viimeisen päälle ahkera mies, mutta sota jätti häneen jäljet”, Kalevi muistelee.
Sota-ajan traumat purettiin perheeseen. Kalevin isä oli ankara ja äkäinen.
Kalevi kuvailee tunnelman olleen piinaava lapsuudenkodissaan. Omista lapsistaan Kalevi on pitänyt aina hyvää huolta, ja halunnut turvata heille hyvän elämän.
Pilke silmäkulmassa
Lapsuuden oloista huolimatta Kalevi on huumorimiehiä, ja hänellä on aina pilke silmäkulmassa sekä hymy huulilla. Kalevi on kaikkien kaveri, ja hän juttelee mielellään ihmisten kanssa.
“Katajanokkalaisistakin tunnen varmaan puolet. Ja niiden koirat!”, Kalevi kertoo.
“Minä otan kaiken aina huumorin kautta”, Kalevi summaa.
