Henkilökohtaiset taidot hankitaan omilla ehdoilla.
(KUVA: pixabay / jill111)

Suomen jääkiekkoliitto on tehnyt lukuisia vääriä ratkaisuja 2000-luvun junioritoiminnassa. Pelkästään suljetut sarjat aikuistasolle asti pilaavat suomalaisen kilpaurheilijan mentaliteetin ja kilpailukyvyn. Toki yksittäisiä superlahjakkuuksia putkahtelee tänäkin päivänä sieltä täältä, mutta 15 vuoden takainen, monipuolinen ja laaja tähtipelaajakulttuuri on hiipumassa päivä päivältä.

 

Tuleeko uusia Lummeita ja Tikkasia

Jääkiekko on ympäri maailman kehittynyt fyysisestä ja hitaasta kontaktirikkaasta nopeammaksi taitolajiksi. Silti nykypäivän NHL:ssä arvostetaan enemmän ja enemmän isoja ja fyysisiä pelaajia, jotka osaavat käsitellä kiekkoa ja omaavat pelikäsityksen. Suomesta ei viime aikoina ole lähtenyt suurempiin sarjoihin tämänlaista pelaajaa. Jotkut muistaa esimerkiksi Esa Tikkasen ja Jyrki Lumpeen jotka olivat juuri tämänlaisia pelaajia omilla urillaan, Tikkanen omasi vielä agitaattorin maineen.  Tämänlaisia pelaajia ei enää tule Suomesta mikä johtuu siitä minkä jo aikoinaan, silloin jääkiekkoliiton palkkalistoilla oleva, Raimo Summanen huomasi: ’’jo varhaisessa vaiheessa junioreille opetetaan kalastamaan jäähy eikä esimerkiksi ottamaan taklausta vastaan’’. Lajista halutaan tehdä Suomessa kontaktiton pehmolaji, jossa tuuletetaan hienoja maaleja hyvässä hengessä, kuitenkaan laskematta lopputulosta.

Hyvä esimerkki tästä on 6.10.2018 Liigassa: Pelicansin Mikko Kousan puhdas ja kova avojäätaklaus Ilveksen Eemeli Suomeen. Oikealla valmennuksella ja koulimisella Suomi olisi osannut ottaa taklauksen hyvin vastaan, johon hänellä oli tarvittava aika varautua. Tällä pelillä Eemeli Suomi ei pääse Liigasta pidemmälle.

http://liiga.fi/fi/uutiset/2018/10/09/pelicansin-mikko-kousalle-neljan-ottelun-pelikielto-katso-video

 

Kilpailua ja lisää kilpailua

Juniorijääkiekossa tosiaan ei lasketa maaleja ja lopputuloksia, miksi? Miksi kilpailuvietti halutaan tukahduttaa? Voittavia yksilöitä ei tehdä ’’kaikki pelaa’’ –ajatusmaailmalla, ei todellakaan.

–  Jos puhutaan suomalaisesta sarjajärjestelmästä, niin sarjojen tulisi olla auki C-junioreista Liigaan. Kilpailu keskiöön, vain niin tulee osaaminen esille pelaajille, valmentajille ja urheilujohdolle. Nyt se ei ole niin. Sarjamme näivettyy, kun on mandaattipaikkoja sun muita, entinen Leijona-valmentaja Timo Lehkonen tulittaa.

Lehkonen on enemmän kuin oikeassa. Olisi suomalaiselle jääkiekolle etu, jos ryhdytään koulimaan mieluummin kilpa- kuin kuntourheilijoita. Ei Patrik Laine tai Sebastian Aho pelaa maailman huipulla suomalaisen juniorityön ansiosta, vaan poikkeuksellisen lahjakkuuden takia, ja palo lajia kohtaan ovat vieneet nuoret pelaajat pitkälle. Näin ollen Jääkiekkoliiton päätös palkata taitovalmentajia on virhe, koska se on ajanut seuroja valitsemaan sen ja juniori- tai valmennuspäällikön välillä.

Yksinkertaisesti: potentiaaliset lahjakkuudet poimitaan varhaisessa vaiheessa kilpailemaan toisiaan vastaan ja harrastelijat omaan sarjaansa.